Eilen minua masensi

No Comments

Olen monesti sanonut lähipiirini todentamana, että en ole koskaan pessimistinen. Olen    99 % ajasta optimistinen ja sen vastapainoksi prosentin (pirun) kiukkuinen. Poikkeus luonnollisesti vahvistaa säännön. Eilen olin pessimistinen muutaman minuutin. Se oli lyhyt hetki ihmiskunnalle, mutta pitkä minulle. Keräsin itseni ja käänsin katseeni pettymyksestä mahdollisuuksiin. Päättämällä päätin, että tämä päivä on eilistä parempi. Vakaasti päätetty on puoliksi voitettu. Päätös toteutti itsensä. Tämän päivän kolme onnistumista kattoivat eilisen pienin takaiskun.

Varmuuden vuoksi ajastin päivän onnistumistavoitteeni pienemmästä suurempaan. Varmimmasta epävarmimpaan. Aamulla ensimmäinen pieni onnistuminen. Jiihaa! Eilinen takapakki oli nollattu. Iltapäivällä toinen onnistuminen. Olin jo eiliseen nähden vahvasti plussalla ja itsevarmuus oli taas entisellään. Päivä päättyi suurimpaan onnistumiseen. Yhden klousaamisen jätin tietoisesti huomiselle. On kihelmöivää lopettaa päivä onnistumiseen ja luottaa siihen, että huominen jatkuu siitä, mihin tämä päivä päättyi. On kiva mennä nukkumaan, kun saa herätä hyvään päivään.

Looginen vai kriittinen?

No Comments

Ei ole helppoa minullakaan. Olen työskennellyt koko työikäni kirjoittajana, vaikka olen tutkimusten mukaan kielellisesti kohtalaisen vähälahjainen. Sitä vastoin olen poikkeuksellinen loogis-matemaattinen lahjakkuus. Miten se taito meneekään hukkaan ihmisellä, joka vihaa matematiikkaa. Loogis-matemaattisessa lahjakkuudessani olen tainnut keskittyä pelkkään logiikkaan. Pystyn ennakoimaan useista hiljaisista signaaleista ja ääneen kerrotuista näennäisen irrallisista premisseistä loogisia kehityskulkuja. Tästä taidosta on merkittävää etua sekä tulevaisuuden ennakoimisessa että myyntityössä.

Olen aika puhdasverinen abduktiivinen päättelijä. Abduktiossa johtopäätös arvataan vihjeiden perusteella intuitiivisesti. Viime viikon aikana puhuin kolmen eri ihmisen kanssa. Näillä ihmisillä ei ole ainakaan mitään selkeää yhteyttä toisiinsa. Silti olen ihan varma siitä, mitä on tekeillä. Minulla on vahva tunne, että nämä kaikki liittyvät toisiinsa.

On jokseenkin yhdentekevää, onko henkilö deduktiivinen, induktiivinen vai abduktiivinen päättelijä, jos hän toimii kriittisen ajattelun tukahduttavassa ympäristössä. Kriittinen ajattelu on enemmän kuin pelkkä kriittisyys. Se on ajattelua, joka ei tyydy valmiiseen totuuteen vaan uskaltaa kyseenalaistaa esimerkiksi annetut toimintamallit ja johdon määrittelemät visiot. Uskallus kriittiseen ajatteluun on uhkaa suurempi mahdollisuus, sillä kriittisen ajattelun hyväksyvä prosessi voi osoittaa toiminnan lähtökohtina olleet toimintamallit kestämättömiksi ja jopa harhaisiksi. Kriittinen looginen ajattelu mahdollistaa pyörän keksimisen uudelleen.

Yksilöistä kasvaa joukkue

No Comments

Junioritoiminnan kaikki pelaa -ideologiaa on pidetty haitallisena suomalaiselle huippu-urheilulle. On kaunis, mutta käytännössä toimimaton ajatus, että kilpaurheilussa kaikkien tulisi päästä pelaamaan taidoista riippumatta. Urheilussa menestystä on helppo mitata. Jalkapallossa ei voita välttämättä peliminuutteja tasapuolisimmin jakanut joukkue, vaan se, joka tekee enemmän maaleja. Jos unohdamme urheilun kilpailullisen puolen ja mietimme vain kansanterveydellistä vaikutusta, kaikki pelaa -järjestelmä on varmasti pelastanut tuhansia nuoria filttiketjusta liikunnan pariin.

Työelämässä mittarit ovat erilaisia. Vaikka talouselämäkin on tulosurheilua, siellä joukkuehengellä on selkeämpi tulosvaikutus. Työpaikoilla kaikki pelaa ei missään nimessä tarkoita tasapäistämistä ja huippujen leikkaamista. Se tarkoittaa tasavertaisen mahdollisuuden antamista jokaiselle organisaation jäsenelle. Asiantuntijaorganisaatiossa tuottavuus, luovuus ja ongelmanratkaisukyky eivät välttämättä kasva organisaatiohierarkian portaita noustessa. Jos organisaatio luottaa tasapuolisesti jokaiseen jäseneensä, se ei ole tasapäistämistä. Se on yksilöllisyyden ymmärtämistä ja arvostamista.

Voittava joukkue syntyy yksilöistä, joilla on rohkeus yrittää, rohkeus kertoa mielipiteensä, rohkeus epäonnistua. Rohkeus syntyy vastuunjaosta. En ymmärrä juurikaan mitään jalkapallosta, mutta huomasin, että kun Zlatan väistyi Ruotsin maajoukkueesta, vastuu pelistä jakaantui laajemmalle. Ja joukkue menestyi paremmin. On zlataneissa huikeiden yksilösuoritusten lisäksi toinenkin hyvä puolensa. Kun fanien ja median huomio kiinnittyy karismaattisiin profiilipelaajiin, heidän varjossaan on rauha kasvaa uusi, tuoreempi ja luovempi, joukkuepelaamiseen kasvanut sukupolvi.

Mielen umami

No Comments

Neljän yleisesti tunnetun perusmaun – makean, suolaisen, happaman ja karvaan – rinnalle on tunnustettu umami. Se ei toimi yksinään, vaan enemmänkin voimistaa perusmakuja. Umami on ainakin minulle jotakin selittämätöntä. Enemmän kuin maku, se on aistimus.

Aloitin eilen katsoa Netflixiltä parin vuoden takaista englantilaista River-sarjaa. Pääosaa esittää ruotsalainen Stellan Skärsgård. Ei. Ei hän esitä. Hän elää pääosan. Hänen karismansa mykistää minut. Karisma on ihmisyyden osa, jota ei voi järjellä selittää.

Miksi kaikkea pitäisikään selittää järjellä? Teen työtä alalla, jossa käytössä on valtava määrä tutkimustietoa. Tunnemme trendit, kuluttajakäyttäytymisen ja mediakulutuksen. Mutta parhaat kampanjat syntyvät kuin umami ja karisma. Selittämättömästi.

Moni asiakas on kysynyt minulta, mistä tiedän, että ehdotukseni toimii. Vastaan usein, että koska tunnen niin. Kun voittavan idean näkee, sen tunnistaa. Kun siihen uskoo, se muuttuu todeksi. Maailmassa, jossa niin moni asia on selittämätöntä, todet asiat toimivat.


Stellan Skärsgårdin on kuvannut Nick Briggs.

Ihmiset ympärilläni

No Comments

Minä en ole narsisti.

Narsisti väheksyy muita. Tommy Hellsten sanoo häiriöllisen narsismin olevan itserakkautta, jonka puutteet täydennetään ottamalla pois muilta. En halua keneltäkään mitään lisää. Kunhan tämän jo olevan kanssakin pärjäisi. Narsisti ei muodosta itseään ympäröiviin vahvoja tunnesiteitä, jotta heidät on helppo tarvittaessa vaihtaa sopivampiin. Olen täysin lähimmäisriippuvainen. Kaveria ei jätetä. Onneksi ei. Viime kuukausina olen nähnyt, miten jokainen työkaverini on noussut ammatillisessa osaamisessaan ja motivaatiossaan täysin uudelle tasolle.

Olen onnistunut ympäröimään itseni työelämässä ihmisillä, joiden tietotaito ja asenne puhuttelevat asiakkaitamme paremmin kuin koskaan työurallani. Sen näkeminen voimaannuttaa. Mutta mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää. Olenko itse osa sitä muutosta, minkä näen ympärilläni? Minulla on aina ollut hyvin omintakeinen ja tiukkasävyinen maailmankuva. Tapani ajatella, olla ja toimia on vetänyt puoleensa tietynlaisia ihmisiä ja asioita. Näen valtavasti positiivista muutosta ympärilläni, mutta mitä näen peilissä?

Olen loputtoman utelias. Tiedän kaikesta jotakin, harvasta asiasta paljoa. Tieto lisää tunnetusti tuskaa, mutta se ei välttämättä kohenna itsetuntemusta. Oman toimintani tarkastelu ja itsearvioinnin taito eivät ole syvintä ydinosaamistani. Kurinalaisen itsereflektion avulla voisin tunnistaa käsityksiäni ja toimintamallejani – ja kehittää niitä. Mitä paremmin ymmärrän itseäni, sitä paremmin ymmärrän muita. Ymmärrän sen. Näen ympärilläni valtavasti positiivista, mutta mitä näen itsessäni. Peili ei riitä avuksi. Minun pitäisi osata nähdä itseni toisten silmin. Meidän pitäisi.

 

Yrittäjän päivä on sinun päiväsi

No Comments

Yrittäjät ovat Suomen talouden taipumaton selkäranka. Kun huonompien aikojen kohdatessa korporaatioiden vaahto ei enää pese, yrittäjien hartiapankissa riittää joukkovoimaa. Tänään on Yrittäjän päivä. Se on meistä jokaisen päivä.

Olen toista toimikautta Suomen Ekonomien yrittäjätyöryhmässä. Viime kaudelle ehdotin nimemme muuttamista yrittäjyystyöryhmäksi. Sillä nimellä toimimme nyt. Kyse ei ole pelkästä semantiikasta. Jokaisesta ei ole yrittäjäksi, mutta jokaisesta on yrittäjähenkiseksi. Työntekijöiden sisäinen yrittäjyys saa tuulta siipiensä alle luottamuksellisessa ympäristössä.

Tositeeveessä ohjelmakonseptit perustuvat usein kilpailijoiden ulos äänestämiseen. Kun heimo on puhunut, soihtu sammuu. Yrittäjähenkisessä organisaatiossa asia on päinvastoin. Kollegat puhaltavat vuorovedolla toistensa hiilloksiin. Viime kuukausina on ollut ilo huomata, miten moni vuosia tukahtumaisillaan ollut kytö on yltynyt kauniiseen liekkiin. Yrittäjähenkinen työyhteisö on yrittäjän suurin voimavara.

Hyvää Yrittäjän päivää, itse kullekin säädylle!

Olen onnekas, että sain kirjoittaa tämän.

No Comments

Olen aina ollut työyhteisössä, jonka menestys on perustunut tiimityöhön. Tiimityön menestyksen edellytys on keskinäinen luottamus. Jokaista tiimin jäsentä pitää kohdella oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti. Luottamus ei koskaan perustu valtapeliin vaan avoimuuteen ja rehellisyyteen. Luottamus rakentaa luottamusta. Kun työyhteisössä vallitsee kannustava avoimuus, tiimeistä tulee itseohjautuvia ja luovia. He uskaltavat, koska heidän jalkojensa alla on tukeva maa; työyhteisön jäsenten keskinäinen arvostus. Minulla on etuoikeus työskennellä välittävässä ja luottamuksellisessa työyhteisössä. Hansdotterin verkkosivuilla lukee, että rakkaus voittaa kaiken. Rakkaus on suuri sana. Työelämässä luottamus on rakkauttakin suurempi kohteliaisuus.

Sinäkin olet luultavasti juuri sellainen

No Comments

En ole koskaan ollut mikään Cheek-fani. Hän on esittäytynyt minulle itsetietoisena puhelaulajana, joka on päälle liimannut itseensä suuren maailman rap-kuvaston. Kuuntelin joskus juoksumatolla Alpha Omega -albumia ja vasta silloin ensi kertaa huomasin, että julkikuvastaan tarkan ja pidäkkeisen miehen lauluissa oli monin paikoin hyvin paljastavia, tummia ja runollisia lyriikoita. Katsoin eilen Cheekin viimeisen konsertin kotisohvalta, ja se vaikutti. Koreografiat, jopa yleisön laulatuksen ja pyrotekniikan pamausten synkronointi olivat millintarkkaa työtä. Puitteet olivat komeat, mutta minuun teki suurimman vaikutuksen päätähden levollisuus ja rohkeus laittaa tunteet peliin. Teknistä taituruutta voi hioa loputtomiin, muuta uskottavuus syntyy tunteista. Kiillotettuun ulkokuoreen syntyneet inhimilliset säröt puhuttelivat minua enemmän kuin spektaakkelimaisuus. Cheek halusi selvästi antaa faneilleen täydellisen elämyksen ja oli valmis luopumaan sen vuoksi luontaisesta itsekontrollistaan.

Luin tänään perjantain Talouselämän. Siinä oli hyvä rehellinen ja epäkiiltokuvamainen juttu minulle tutun Fredman Groupin kasvutarinasta ja -kivuista. Vuonna 2001 perheen pojat Clas ja Peter tulivat isän kutsusta mukaan perheyrityksen toimintaan. ”Huomasimme äkkiä, että tämä ei ole pelkkää työtä, vaan tekeminen ja innostus kumpusivat jostakin syvemmältä”, veljekset kuvailevat yrittäjyytensä alkua. Tunnen samoin. Yrittäjyys ei ole vaihtoehto palkkatyölle. Se on tapa suhtautua ympäröivään maailmaan ja tulevaisuuteen. Yrittäjyys ei kuitenkaan sovi kaikille. Viime kuukausina olen huomannut, että monen kasvuyrityksen menestyksen salaisuus ei olekaan pelkkä yrittäjyys, vaan koko henkilökunnan läpäisevä yrittäjähenkisyys. Kun yrityksen tavoitteet ja arvot ovat selkeät jokaiselle tiimin jäsenelle, yrittäjähenkisyys ei vaadi omistuksellista sitoutumista. Uudistuminen on välttämätöntä, mutta kehityssuunnitelmia ei pidä tehdä suljettujen kaihtimien takana vaan avoimesti keskustellen. Kenenkään hyvä työ ei saa tekijänsä tietämättä valua henkilökunnan arvojen vastaisiin hankkeisiin.

Yrittäjähenkinen ihminen on valmis kantamaan vastuuta, on motivoitunut ja osaa motivoida myös itseäänkin. Hän on tavoitteellinen, päämäärätietoinen ja haluaa kehittää itseään. Yrittäjähenkisyys on asenne, jolla työskennellään, kannetaan vastuuta, luodaan uutta ja ajatellaan. Uskon, että oikeassa ympäristössä sinäkin olet juuri sellainen.

 

Buffettien sota

No Comments

Markkinoiden monipuolisin noutopöytä. Ihan relevantti myyntiväittämä, sikäli mikäli liikeideana on massojen ruokkiminen. Kun ruokalajeja on pöydässä riittävästi, jokainen löytää siitä omansa eikä ravintoloitsijalla ei ole tarvetta tutustua asiakkaisiinsa yksilötasolla. Riittää tiedoksi, että keskimäärin 17 % kävijöistä syö laktoositonta, 14 % gluteenitonta ja 2/3 valitsee ruisleivän vehnänleivän sijasta. Keitä kukakin on, tuntuu monesti olevan yhdentekevää. Iltaisin noutopöytäyrittäjä laskee kassansa ja miettii, miten huomenna kaiken saisi tuotettua hiukan halvemmalla ja miten funneliin huutamalla pöydän ääreen saataisiin yksi uusi asiakas. Kadun toisella puolella kilpailija miettii kiihkeästi samaa. Alkaa hintakilpailu. Buffettien sota. Raaka-aineista ja henkilökunnasta tingitään; laatu ja palvelutaso laskevat. Unohdettu asiakas äänestää jaloillaan.

Meillä oli torstaina hallituksen strategiapäivä. Esittelimme rinta rottingilla henkilökunnan kimpassa muovaamaa yrityksen positiota hallituksen ulkojäsenille. Olemme markkinoin- nin supermarketin sijaan yrittäjähenkisesti palveleva kivijalkakauppa. Jos palaamme tämän postauksen ensimmäisen kappaleen ravintolamaailma-analogiaan, siinä viite- kehyksessä olimme asemoineet itsemme ostoskeskuksen noutopöytäruokalan sijasta parhaita lähiraaka-aineita ja laadukkaita yhteistyökumppaneita käyttäväksi kortteli- bistroksi. Kerroimme strategiapäivässä, että liikeideamme on otettu vastaan yli odotuksen ja ennakoitua useampi asiakas on löytänyt palvelumme kolmen ensimmäisen kuukauden aikana. Olimme tohkeissamme itsestämme ja odotimme (ainakin minä odotin) hallituksemme ulkopuolisilta jäseniltä kehuja ja spontaaneja hurraa-huutoja. Saimme toki paljon kannustusta ja kiitosta, mutta saimme myös kritiikkiä ja kotiläksyjä. Olimme asemoineet itsemme kutakuinkin oikein, mutta olimme tyytyneet minimiin. Emme olleet osanneet vaihtaa perspektiiviämme. Emme olleet osanneet astua tarpeeksi rohkeasti asiakkaittemme saappaisiin. Vaikka puhuimme uudesta itsestämme, puhuimme yhä itsestämme. Me, me, me. Saimme laiskanläksyksi jatkaa persoonapronomien listaa pidemmälle. Meitä ei ole ilman teitä. Teitä ei ole ilman heitä. Emme tee ruokaa itsellemme. Emme tee sitä varsinaisesti edes asiakkaillemme. Teemme sitä asiakkaillemme, jotta heillä riittää energiaa ja oivalluksia palvella omiaan. Tiedämmekö me, mitä he odottavat?

Tahdon asia

No Comments

Minulla oli armeijassa tupakaveri, joka ilmoitti, että hän haluaa ennen 30-vuotispäiväänsä kolme lasta. Kuten arvata saattaa, ei se mennyt niin. Edes rakkaus ei ole tahdon asia, saati sen hedelmät. Monissa työpaikkailmoituksissa etsitään asiakasvastaavia. Sivulauseeseen on kätketty maininta, että hakijalta toivotaan motivaatiota aktiiviseen uusasiakashankin- taan. Tervetuloa uuteen työhön pitämään työnantajan kasvulupaukset. Tulos tai ulos!

Olen tehnyt asiakastyötä 90-luvun alusta alkaen. En ole vielä hankkinut ensimmäistäkään asiakasta. Olen kuitenkin onnistunut voittamaan satojen asiakkaiden luottamuksen. En ole tehnyt sitä hetkessä. Koskaan en ole tehnyt sitä yksin. Kestävän asiakassuhteen rakentami- nen on interaktiivista ja pitkäjänteistä tiimityötä. Kaupan klousaus edellyttää aina suurem- paa kyvykkyyttä kuunnella kuin puhua. Myyjän pitää osata asettua ostajan asemaan.

Myynnintekijälle tämä aika on historiallisen hyvä. Sosiaalinen media mahdollistaa ainutlaatuisen alustan uusien potentiaalisten asiakkaiden kohtaamiselle ja kohtaamisen jälkeiselle vuoropuhelulle. Sosiaalisen median alustoilla on paljon hälyä, mutta sen ei kannata antaa haitata. Ei kukaan meistä jaksaa katsoa jokaista uutuuselokuvaa, ei kuunnella jokaista uutta biisiä. Löydä oma heimosi, oma roolisi ja rakenna luottamuksellisia suhteita. Ole aito. Älä myy. Poista oston esteet.

Edes asennelippis ei tee asiakaspalvelijasta asiakashankkijaa.

Older Entries Newer Entries