Ulkoistettu vastuunkanto on paljon paina

No Comments

En ota kantaa yhteenkään yksittäiseen suomalaisen nuoren tekemään väkivallantekoon. Jokainen niistä on valtava inhimillinen tragedia uhrien läheisille.

Kun tapauksista käydään keskustelua, kaava tuntuu olevan aina sama. Teon tekijä on vähitellen ajautunut valtavirran ulkopuolelle, omaan pimeään todellisuuteensa. Murhien jälkeen rehtorit ja poliisit joutuvat selittelemään varttihulluuden riivaamien nuorten hirmutekoja.

Lastemme kasvatusvastuu ei ole pääsääntöisesti yhteiskunnalla, se on vanhemmilla. Väittäisin, että mikäli vanhemmat olisivat kiinnostuneita lastensa elämästä, 90 % tragedioista olisi vältettävissä. Jos nuori ajelee hiuksensa, alkaa ammuskella takapihalla räkättirastaita maastohousuissa, ja valvoo yöt tietokoneella, kyseessä ei ole itsestään ohimenevä ”vaihe”.  Perheen ulkopuoliset aikuiset pääsevät seuraamaan nuoren käytöstä pienissä paloissa. Vanhemmilla on aitiopaikka lastensa elämään kokonaisvaltaisesti. Heillä on myös elinikäinen oikeus ja velvollisuus väliintuloon.

Nuorten hädässä ei ole kyse nuorten keskinäisistä ongelmista.  Väittäisin, että jokainen äärimmäisiin tekoihin ajautunut nuori on yrittänyt pyytää ensin apua vanhemmiltaan. Jos he eivät ole sitä osanneet tehdä, vanhempien olisi pitää ymmärtää sitä tarjota. Välittämisessä ei koskaan voi olla liian proaktiivinen.

 

Leave a Reply