Ready-to-eat

No Comments

Minä ihmettelen. Söin tänään aamupalaa kööpenhaminalaisessa hotellissa. Aamupalapöytä oli runsas. Ei se silti mitenkään eronnut hyvän suomalaisen hotellin aamupalasta. Paitsi yhdessä suhteessa.

Miten on mahdollista, että Suomi on ainoa tietämäni paikka, missä verkko- ja hunajamelonit pitää järsiä raakana. Selitykseksi ei käy Suomen syrjäinen sijainti ja etelän hedelmien pitkä matka pohjoiseen aamupalapöytään. Melonien kotiseuduilta on Suomeen vain muutaman prosentin pidempi matka kuin Tanskaan. Juuttien tarjoama cantaloupe oli niin täydellisen kypsää, makeaa ja mehukasta, että taisin syödä niitä aamiaiseksi useammalle hotellivieraalle varatun annoksen.

Cantaloupe ei ole edes jäävuoren huippu. Huipulla tarjoillaan mangoja. Ne myydään Suomessa poikkeuksetta kivikovina. Viime vuosina markkinoille on kuitenkin tuotu mangoista ready-to-eat –lajike. Mihin käyttöön mangoja myydään jollei syötäväksi? Koristeeksi keittiön pöydälle? Vuosikertamangoiksi odottamaan hidasta kypsymistä?

Joskus 80-luvulla huonekalukaupoissa oli kirjahyllyjen somisteena styroksitäytteisiä feikkikirjoja. Niiden sisältö oli yhtä herkullinen kuin Suomessa myytävien verkkomelonien. Se on sitten ihan toinen juttu, pitääkö eksoottisia hedelmiä ylipäätään lennättää tänne, kun oma luontomme tarjoaa yllin kyllin ekologisempia makuja.

Kaikkea ei pidä olla tarjolla kaikkialla kaiken aikaa. Italialaiset ymmärtävät sesonkien päälle. Munakoisoa syödään munakoisosesonkina. Suomessa ei malteta odottaa enää edes mansikka-aikaa. Niitä kasvatetaan kasvihuoneissa ja harsojen alla. Ruokadopingia, sanon minä.

 

 

 

 

Leave a Reply