Matkakuvia

No Comments

Muistan vuoden 1984 kevään kuin eilisen päivän. Ylioppilaskirjoitukset olivat  takana ja sen kunniaksi olin ystävien kanssa interrailaamassa Euroopassa. Olimme päätyneet Pariisiin emmekä päässeet yhteisymmärrykseen, minne seuraavaksi. Päätimme eriytyä hetkeksi ja tavata Gare du Nordilla samassa paikassa, samaan aikaan kahden päivän päästä. Lähdin yksikseni, patonki kainalossa kohti Barcelonaa. Eihän sinne ollut kuin 12 tunnin matka suuntaansa. Kahden vuorokauden vapaasta puolet meni pelkkään matkaan.  Siirsin lähtöäkin vielä muutamalla tunnilla, jotta saatoin matkustaa yöllä ja nukkua junassa. Olin perillä Barcelonassa aamusta iltaan ja otin junan takaisin Pariisiin ja tapasin siellä kaverini. Barcelonassa en tehnyt mitään erityistä, kävelin rannalla paljain varpain ja katselin ihmisiä. Nähtävyydet eivät ole koskaan kiinnostaneet minua, elämä on. Olen käynyt Barcelonassa  tuon jälkeen lukuisia kertoja, mutta en ole vieläkään nähnyt Sagrada Famíliaa kuin vilaukselta hotellin terassilta. Katsoin äsken matkoilla ottamiani kuvia. Niitä on vähän eikä niissä näy maisemia tai taloja. Niissä on miltei ainoastaan ihmisiä – tuttuja ja tuntemattomia. Nekin tiukasti rajattuina, joten kuvat voisivat olla melkein missä tahansa otettuja. Ihmisten lomassa näyttää olevan muutama kuvituskuva. Sardiniassa vuonna 2004 minua näytti kiinnostaneen perhepotrettien ja poikien rantapalloilun lisäksi katulamppuun pakkautuneet yökköset. En koskaan muista paikkoja, enkä voi niitä kuvien avulla palauttaa edes mieleeni. Mutta tunnelman muistan. Muistan matkoilla olleen mukavaa. Kotona, arjessakin on mukavaa, mutta siitä minulla ei ole edes henkilökuvia. Toistaiseksi näen rakkaita ihmisiä ruokapöydässä. Kun lukio loppuu ja pojat muuttavat opiskelemaan, alankohan vihdoin valokuvata arkea?

 

 

Leave a Reply