Till dig som saknas

No Comments

Olen järkyttynyt. Olen unohtanut historiani. En ole sitä unohtanut, olen lakaissut sen piiloon maton alle. Eilen löysin sen aivan yllättäen.

Korvaani alkoi kuiskia ääni. En tunnistanut sitä ennalta. Se kuului Peter Sandströmille. Miten olisinkaan voinut tunnistaa? Peter syntyi vuonna 1963 ruotsinkieliseen uusioperheeseen Uudessakaarlepyyssä. Minä pari vuotta myöhemmin ja muutama sata kilometriä etelämpänä suomenkieliseen Ulvilassa, Porin kupeessa. Meillä ei Peterin kanssa ole juuri mitään yhteistä. Meille kaikki tuntuu olevan yhteistä.

80-luvulla kumpikin meistä muutti opiskelujen perässä Turkuun. Olemme asuneet täällä miltei 30 vuotta toisistamme tietämättä, kunnes eilen luin Peterin novellikokoelman ´Sinulle joka et ole täällä`. Sandström kuvaa kirjassaan lapsuutensa mielenmaisemaa uskomattoman tarkkanäköisesti. Ulvilan 70-luvun henkilögalleria ei eroa Sandströmin Uudessakaarlepyyssä kokemasta. Jopa tuoksut ja värit ovat samoja. Kodin ohi virtaava joki voisi olla sama.

Kun kirjailija tarkastelee novelleissaan nykyaikaa ja näkee peilistä keski-ikäisen miehen, hän voisi nähdä minut. Minä voisin nähdä peilistä Sandströmin. Hän kuvaa itseään kuten lapsuuttaan: tarkasti, rehellisesti ja säälimättömästi. Kaiken raadollisuuden keskellä hän ei ryve itsesäälissä. Hän kertoo anteeksiannosta.

En tiedä, mikä Sandströmin kirjassa on faktaa, mikä fiktiota. Mutta mitä vanhemmaksi elää, ei niitä erota omastakaan elämästään. Kiitos muistutuksesta, Peter. Olet kirjoittanut upean kirjan.

 

Leave a Reply