Hyvä loma, pahempi mieli?

No Comments

Kolmen päivän miniloma tuotti paljon iloa, mutta myös kiusallisen paljon ahdistusta ja omien päätösten kyseenalaistamista.

  1. Hotellimme oli kaikin puolin erinomainen. Mutta kotona on jo tottunut siihen, että pesutilojen lattialämmitys on säädetty paljon maltillisemmalle tasolle. Hotellissa oli myös oma spa, jonka saunat (5 kpl) olivat lämpimiä joka päivä 7-22.
  2. Kylpyhuoneessa oli laaja valikoima pikkupulloja. Miten rakastaankaan niitä! Mutta eihän niitä pitäisi käyttää, koska ylimääräinen muovijäte. Tosin hotellikirjassa puhuttiin muovin kierrätyksestä ja kotiin ottamani vajaat kierrätän varmasti.
  3. Savustettu ankerias on yksi kaikkien aikojen lempimakujani. Toisen annoksen kohdalla muistin, että eihän ankeriasta saa syödä. Ei edes kasvatettua. Miten voi aina muistaa kaikki uhanalaiset tai epäekologiset ruokien raaka-aineet?
  4. Lentohäpeästä olen päässyt eroon jo vuosia sitten. Kompensoin lennot (toivottavasti oikealla tavalla). Lentojen osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on kuitenkin merkittävästi pienempi kuin kertakäyttömuodilla, jota kartan.*
  5. Nyt uutuutena mietitytti loman ajankohta. Se osui pahimpaan pakkasviikkoon. Vaikka laskin kodin lämpöä poissaolon ajaksi parilla pykälällä (ja muutenkin elämme 19 asteessa), olisiko pitänyt pysyä kotona lämmittämässä takkaa.
  6. Ja vielä se takka. Takka remontoitiin syksyllä tiukimmat EU-arvot täyttäväksi ja se tuottaa alle kymmenesosan entisistä pienhiukkaspäästöistä. Mutta tuottaa se silti niitä. Ja miksi asumme kahdelle ihmiselle aivan liian suuressa kodissa?
  7. Ja sitten vielä lopuksi tunnustus mieleni heikkoudesta. Mihin tarvitsen talvella *uusia tennareita, vaikka pitkävartiset ovatkin. Mutta kun ne huusivat nimeäni näyteikkunassa. Niiden kutsun kuullessani suljin mieleni siltä, kuka ne on valmistanut.

Paluulennon check-inissä edessämme oli seitsemän hengen ryhmä ukrainalaisia sotapakolaisia matkalla Suomeen. Heillä koko elämä (ja minulla vain lähinnä uudet tennarit ja muutama hotelli pikkupullo) oli pakattu parhaansa nähneisiin matkalaukkuihin, mutta kaikkien ilme oli ihmeellisen valoisa. Tuntui hyvältä, että meillä oli sama suunta. Suunta parempaan arkeen.

Leave a Reply