Näetkö peilikuvassa itsesi vai asiakkaasi?

No Comments

Valtaosa yrityksistä luulee, että he tarjoavat erinomaisia asiakaskokemuksia. Valtaosa yrityksistä on väärässä. Hyvin harva yritys saavuttaa edes itse asettamansa tavoitteet. Vielä harvempi asiakkaiden toiveet. Kun tällaiseen poikkeukseen törmää, lukemattomien teleoperaattori-itsepalveluhelvettien rapauttama usko asiakaspalveluun palautuu.

Paina yksi, mikäli haluat jatkaa tämän postauksen lukemista, paina kaksi, mikäli haluat palvelun lisämaksullisella selkokielellä, paina kolme, sikäli mikäli.

Olimme yhdeksän päivää lomalla Dubrovnikin tienoilla Kroatiassa. Tilasimme ennakolta kyydin lentokentällä majapaikkaamme. Kuljetuspalvelu oli superlaadukasta. Suunnitelmissamme oli lähteä loppuviikolla tapaamaan päiväseltä ystäviämme Montenegroon. Tsekkaamani vuokra-autojen hinnat olivat todella korkeita ja jos meni EU:n ulkopuolelle Montenegroon, piti ottaa vielä lisävakuutus. Bussit kulkivat harvoin ja ensimmäinen paluu olisi ollut liian varhain iltapäivällä. Kysyimme taksiyrittäjältä parasta tapaa liikkua. Taksilla on päässyt yleensä tuon noin 40 kilometrin matkan, mutta viimeisen kolmen viikon aikana Montenegron viranomaiset olivat alkaneet protektionistisesti sakottaa roimalla kädellä alueellaan ajavia ulkomaalaisia takseja. Vain lentokenttäkyydit Kroatiasta Montenegron puolelle olivat tällä hetkellä sallittuja. Tuntui, että olimme lähellä ystäviämme, mutta samalla kaukana. Taksiyrittäjä Dani soitti seuraavana päivänä ja hänellä oli ratkaisu: Hän ajaisi meidät Montenegron rajalle ja jättäisi Kroatian puolelle. Kävelisimme yli passintarkastuspisteen, ja heti sen jälkeen hänen montenegrolainen taksiyrittäjäystävänsä odottaisi meitä ja veisi loppumatkan perille.

Matkalla rajalle Dani näytti liikennekameran online-kuvasta, missä ystävä tarkalleen jo odottaa. Saimme varmuudeksi vielä viestillä auton mallin, värin, rekisterinumeron ja kuljettajan puhelinnumeron. Ja toden totta: kävelimme yli rajan (jonossa odottavien autoletkojen ohi) ja naapurimaan taksi odotti meitä vinoparkissa 20 metrin päässä rajasta. Dani odotti näköetäisyydellä autossaan rajan toisella puolella, kunnes näytimme peukkua, ja hän vastasi vilkauttamalla valoja. Ja sama järjestely toiseen suuntaan.

Illalla majapaikkaan päästyämme saimme WhatsApp-viestin, jossa Dani kiitti – meitä! Kaikesta, mitä hän teki, välittyi vilpitön välittäminen ja kyky luoda turvallisuuden tunne. Missään ei ollut mitään päälle liimattua tai ulkoa opetettua. Kaikessa oli sisäistetty yksi asia: Palvele asiakastasi, kuten haluaisit itseäsi palveltavan.

Dani Ivanocević. Olet esikuvani. Esikuva, joka itseään peilistä katsoessaan näkee asiakkaansa.

Leave a Reply