Kirjoitan tähän otsikon huomenna

1 Comment

Olin nuorena huippumyyjä. Pidin ihmisistä, pidin myymisestä. Rakastin siitä saatavaa välitöntä palautetta. Oli ihan sama, mitä sain myytäväkseni. Myin vihanneksia, levyjä, konttoritarvikkeita ja yhden kesän käyttötavaroita saaristolaisille toisella kotimaisella. Jos en saanut vahvasti murteella esitetystä tilauksesta selvää, yritin ymmärtää edes määrän ja kirjoitin paperille, miltä tilaus oli korviini kuulostanut ja kysyin puhelun loputtua tulkinta-apua työkavereilta.

Uskoin sanojen voimaan. Mainostyöuran alkuvuodet kiipesin perse edellä puuhun: Laatu korvasi määrän. Osasin kiteyttää otsikon. Tiesin, että ostopäätös ja ensivaikutelma tehdään vain kerran, siksi latasin kaiken ensikosketukseen. Vanhemmiten aloin arvostaa ingressiä. Siitä oli lyhyt matka siirtyä leipätekstin kautta taustatöitä tekeväksi planneriksi. Siirtyessäni plannerista vastuun toimeksiantajalle siirtäväksi konsultiksi huomasin ajaneeni umpikujaan.

Urakierto on etäännyttänyt minut ihmisistä. Konsulttina osaan kertoa, miten otsikko pitäisi kirjoittaa, mutta osaanko kirjoittaa sitä itse. Otan siitä selvää heti huomenna.

 

One Comment (+add yours?)

Leave a Reply