Katse eteen ja suupielet ylöspäin

No Comments

Pakoksi muodostunut etätyö ja miltei katkeamaton Teams-helvetti ovat kova paikka tietotyöläisen silmille. Lääkärit neuvovat katsomaan aika ajoin muutaman sekunnin horisonttiin ja sulkemaan silmät hetkeksi. Silmille pitää antaa aikaa levätä.

Myös aivoille pitää antaa aikaa levätä. Pallolajeissa yksi tyypillinen harjoitusmetodi on pienpelit, jotka ovat yksinkertaistettuja ja viedään läpi pienemmillä pelaajamäärillä kuin varsinaiset ottelut. Pienpelien tarkoitus on tietyssä kehitysvaiheessa saada pelaajat oppimaan pelissä tarvittavat taidot vaihe vaiheelta.

Viimeisen vuoden aikana olen huomannut, että olen hieman suorituskeskeisesti joskus jumiutunut omaan pienpelaamiseeni. Toistoja, toistoja, toistoja. Katse laskee joskus liian pitkäksi aikaa horisontista omiin varpaisiin. Aivot väsyvät. Kokonaiskuva surkastuu.

Tyhjensin tänään kalenterini kaikesta, mikä ei ole aikataulullisesti välttämätöntä, nostan katseeni ja levittelen siipiäni. Annan itselleni aikaa ja armoa. Timantit voivat puristautua jatkuvassa paineessa, mutta strateginen luova työ kaipaa liekkiinsä myös happea ja vapautta. Ja iloa. Parhaat työt ja oivallukset syntyvät aina hymyssä suin.

Ilon kautta!

Leave a Reply