Melko vilpittömästi

No Comments

On ihannoituja ihmisiä, joilla on loputonta menestyksen nälkää ja intohimoa.

On tavoitteita, joihin ei yllä pelkällä apinan raivolla.

On ihmisiä, joiden tiimissä en haluaisi olla.

On voittavia tiimejä, joissa olen.

Menestyvä liiketoiminta ei voi perustua kaikki pelaa -periaatteeseen. Yritys ei voi edetä hitaimman ehdoilla. On selvää, että toiset vaan ovat kyvykkäämpiä kuin toiset. Mutta ne toisetkin ovat yhtä arvokkaita. Tiedän olevani hyvin kyvykäs. Ajoittain jopa niin kyvykäs, että ymmärrän kyvykkyyden olevan katsojan silmässä.

Edes yksilöurheilija ei lyki ensi talven olympiavoittajaksi yksin. Kymmenet ihmiset silottavat hänen latuaan ja puskevat häntä. Mahdollinen mitali ripustetaan kuitenkin vain hänen kaulaansa. Maailman parhaaksi yksilöurheilijaksi ei nouse, jos on kädenlämpöinen ihminen. Yksilön menestys vaatii poikkeuksellista vimmaa. Vimmainen ihminen ei aina ehdi asetella sanojaan.

Myös tiimin menestys vaatii vimmaa. Tiimin menestyksen taustalla on yksilölajeista poiketen paljolti vuoroveto, muiden virheiden sietäminen ja avoin kommunikointi. Kunnioitan yksilölajien menestyjiä. Minusta ei olisi sellaiseksi, vaikka tunnistan itsessäni loputtoman menestyksen nälän ja reippaasti yli oman tarpeen kuohuvan intohimon. Tunnistan jopa taipumukseni hakeutua valokiilaan. Mutta uskokoon ken tahtoo: olen onnellisimmillani taustajoukoissa. Haluaisin melko vilpittömästi olla se suksihuoltaja, jonka voiteet siivittävät joukkueemme mestaruuteen ja kohti korkeampia tavoitteita. Mutta kun siellä ollaan, haluaisin kuulla voittajan kiitospuheessa oman nimeni.

Iivo, ensi vuonna tiimisi ansaitsee kultaa.

Leave a Reply