Tahdon asia

No Comments

Addiktio on pakonomainen tarve harjoittaa jotakin toimintoa tai kokea tietynlainen tunnetila. Minä olen aina tavoitellut voitontunnetta. Olen peruskömpelö, enkä koskaan valikoitunut joukkuepelien harrastajaksi. Mutta minunlaiselleni riitti voitettavaa taitoaineiden sijasta lukuaineissa. Minusta kehittyi erinomainen opiskelija. Opintojen rinnalla minusta kasvoi menestynyt ravivedonlyöjä. Tunnistin taipumukseni riippuvaisuuteen ja lopetin vedonlyönnin kerralla 21-vuotiaana kolmen merkittävän onnistumisen jälkeen.

Kohdistin jo varhain addiktioni työhön. Työelämässä riippuvuuden vaikutus voi olla myös hyödyllinen. Jos keksin hyvän idean, en halua lopettaa siihen, koska seuraava saattaa olla parempi. Vuoraan pöydät post-it -lapuilla. Yhdistelen ideoita, jaan, kyseenalaistan ja altistan kommenteille. Mutta jätän aina vielä yhden takataskuun. Palavereissa se kutkuttaa ja odottaa hetkeä, jolloin se voisi paljastua.

Sanotaan, että addiktioiden takana on poikkeuksetta kaipuu yhteyteen. Että taustalla olisi kokemus hylätyksi tulosta, tai muisto siitä, ettei olisi itsenään arvokas. En koe tulleeni koskaan hylätyksi tai olleeni arvoton. Ehkä minua kuitenkin ainakin nuoruudessa leimasi jonkinlainen ulkopuolisuus. Urheilujoukkueisiin sopimattomana kasvoin kirjanoppineeksi. Mutta ei minua palkittu koskaan siitäkään menetyksestä. Opettajien mielestä en tarvinnut stipendejä, koska olin niin hyvästä kodista.

En ole koskaan kokenut sopivani muiden asettamille mittaristoille. Se on kai syy siihen, miksi olen aina ollut hyvin yrittäjähenkinen ja auktoriteettikammoinen. Minulla on tahto voittaa, mutta yhtä lailla minulla on tahto määrittää itse omat menestyksen mittarit. Tunnistan kyllä kaipuun yhteyteen. Minulle osoitus syntyneestä yhteydestä on asiakkaan tai työkaverin vilpitön innostuminen. Se on minulle niin suuri palkinto, että sen vuoksi saatan vielä tänäänkin täyttää muutaman post-itin. En pidä sitä työnä ensinkään.

Leave a Reply