Välitilinpäätös: Älä soita tänne enää koskaan!

No Comments

Vuosi 2019 oli uuden yrityksemme ensimmäinen kokonainen toimintavuosi. Se sujui laadukkaasti ja nousujohteisesti. Jokainen kuukausi oli edellistään parempi. Ajattelin vuoden 2020 alussa, että tästä tulee pitkästä aikaa inspiroiva, liiketoiminnan kehittämisen vuosi. Miten väärässä olinkaan. Miten oikeassa olinkaan.

Nopeasti eskaloitunut pandemia edellytti uutta pelikirjaa. Onni onnettomuudessa oli, että uusikin pelikirja löytyi luettuna hyllystä: Sen selkämyksessä luki asiakaslähtöisyys, proaktiivisuus ja muutosvalmius. Otin viisi vuotta uskollisesti palvelleen kännykän käteeni ja aloin kartoittaa asiakkaidemme korona-tarpeita. Kun ne olivat selvillä, otin yhteyttä potentiaalisiin uusiin asiakkaisiin. Jos tiesin olevani asiakkaan liiketoimintaa palvelevalla asialla, soitin, kunnes suojaus petti. Vaikka takaraivossani tiesin asiakkaan joskus ajattelevan sinnikkyydestäni Ultra Bran hittiinsä kiteyttämin sanoin:

Kuusi kahdeksan kuusi
neljä kolme seitsemän yksi
Olet sietämätön tyyppi
ja mielipiteesi ovat vääriä
Älä soita tänne enää koskaan

Soitin, soitin ja soitin. Aamut ja illat vastasin eri kanavissa vastaanotettuihin kyselyihin ja päivisin delegoin niitä eteenpäin lihaa luiden päälle loihtiville kollegoilleni. Maaliskuussa koko yrityksemme siirtyi monen muun lailla miltei yli yön virtuaalimoodiin. Ketteryydestämme huolimatta huhtikuussa liikevaihtomme dyykkasi, mutta palautui toukokuussa edellisen vuoden tasolle – ylikin. Kesäkuusta lähtien jokainen kuukausi on taas ollut edellistään parempi. Kesällä käynnistimme kiivaan arjen keskellä kunnianhimoisen, liiketoimintamme perusteita tukevoittavan, datapohjaisen liiketoiminnan kehityshankkeen. Se on vaatinut ajattelutapojen uudistamista ja omien ideoiden altistamista kumppanien mielipiteille.

Tapanani on sanoa, että vain työ luo työtä. Ensin sitä syöttelee vastapuolen kenttäpuoliskolle eikä vastapalloja tunnu kuuluvan. Kun palloja on tarpeeksi ilmassa, alkaa niitä vähitellen myös palautua. Kiihtyvästä pallorallista selviytyminen uhkaa lamaannuttaa. Tulee väistämättömästi hetkiä, jolloin katse pitäisi pystyä pitämään useammassa pallossa yhtä aikaa. Tottakai tuntuu hyvältä, että tilauskirjamme on nyt täydempi kuin koskaan. Mutta valehtelisin, jos väittäisin, etten olisi joskus sunnuntai-illalla kokenut ahdistusta tulevan viikon työkalenterin ja Teams-helvetin edessä.

Kriisiaikana moni organisaatio ja sen jäsen on kokenut saa­neensa sel­laisia uu­sia mahdol­li­suuksia, joi­hin muu­ten ei olisi ol­lut tilai­suutta. On pakon edessä uskallettu ko­keilla sellais­ta, jo­ta ei­ olisi aiem­min harkittukaan. Onnistumiset ovat saaneet monet kokemaan itsensä entistä vahvemmiksi. Tätä kutsutaan traumaperäiseksi kasvuksi. Tälläkin voittavalla kolikolla on kääntöpuolensa. Kun tämä nyt elämämme uusi normaali palaa toivottavasti rokotteen myötä ensi vuonna vanhaan normaaliin, huomamme, että monet voittajista ovat hävinneet. Silloin meidän pitää osoittaa armeliaisuutta toisillemme. Itsellemme.

Hyvää ja rauhallista joulua.

 

Leave a Reply