Pirstaloituneita unelmia

No Comments

Viime kuukausina talousmedia on pursunut yritysten riemuviestejä, missä ne kertovat ottaneensa vastaan pandemian tarjoamat iskut ketterästi ja ilolla.

”Etätyö löi hyvin lävitse omassa työorganisaatiossamme, paluuta entiseen ei ole. Rentous omassa tiimissä on parantunut, ja tiimityöt sujuvat hienosti ajasta ja paikasta riippumatta. Etänä johtaminen on tuonut organisaatiollemme yllättävän vähän haasteita. Olemme jo ennen koronaakin tehneet paljon töitä monipaikkaisesti ja olemme huomanneet, että virtuaalitapahtumat ja -tapaamiset ovat paljon livehommia tehokkaampia.”

Onnea heille onnellisille.

En ole onneton toki minäkään, toki ajoittain turhautunut. Viime kuukausina moni koeteltu toimintamalli on mullistunut.  Vanhojen asiakkaiden ja työkavereiden kanssa on opeteltu uusia toimintamalleja. Uusia asiakkaita ja työkavereita on hankittu ja heihin on perehdytty verkon yli. Kevään jälkeen olen rekisteröitynyt kymmeniin uusiin digitaalisiin palveluihin. Tämä kaikki yhdessä on johtanut ainakin omalla kohdallani hallinnollisen työn määrän kolminkertaistumiseen. Strategiseen työhön keskittyminen on haastavaa päivä päivältä yltyvän Teams– ja viestikimaran keskellä. Liikevaihtomme on kasvanut vahvasti, mutta pandemiaa edeltäneet selkeät kokonaisuudet ovat muuttuneet uudessa normaalissa sekalaiseksi lauantaipussiksi. Unelmat elävät ja voivat hyvin, mutta viime kuukausina ne on nähty pirstaleisen lasin läpi.

Onneksi rokoteuutisten myötä näkyy toivoa näkyvyyden paranemisesta. Mutta muistakaa pitää silmällä kaveria kaiken kiireen keskellä. Kaikkien paluu uuteen normaaliin ei tule olemaan sujuva. Kuluneet kahdeksan kuukautta ovat vieneet monelta kollegalta ja asiakasyritykseltä voimia kahdeksan vuoden edestä. Työpaikoilla kannattaakin alkaa varautua hyvissä ajoin jo seuraavaan epäjatkuvuuskohtaan: kriisin jälkihoitoon.

 

 

Leave a Reply