Maratonunelmia

2 Comments

Arvostan Björn Wahlroosia ja Jari Sarasvuota, joilla on kanttia nostaa keskusteluun poliittisesti epäkorrekteja puheenaiheita, joita muut eivät uskalla tehdä. Molemmat avaavat keskustelun optimaalisen mediahuomion saavuttaakseen usein varsin dramaattisesti. Mutta kun pöly laskeutuu, kiveen on kirjoitettu viisauksia, kuten Sarasvuolla viikonloppuna:

“Jos istumatyötä tekevä saa polvivamman maratonharrastuksen takia, hänen pitää luopua maratonunelmasta eikä ottaa sairauslomaa.”

On selvää, että työnantajan tulee vastata työntekijöidensä työperäisistä sairauksista. Mutta johonkin raja tulee vetää. Amerikassa on keskusteltu surun medikalisoimisesta. On todettu, että suru ei ole sairautta. Uskaltaisin kokeilla sanan suru tilalle sanaa työuupumus.

Lääkityksen sijaan lääkärien ja työnantajan pitäisi tarjota työuupumuksesta kärsiville työntekijöille mieluummin aikaa, myötätuntoa ja kuuntelevaa korvaa kuin sairaslomaa. Olen 100%:sen varma siitä, että diagnosoiduista työuupumistapauksista valtaosa juontaa ihmisen vapaa-ajalta. Työnantaja on helpompi saada maksamaan työntekijänsä työuupumus kuin avioeroprosessi tai budjetin ja aikataulun tuplasti ylittänyt rakennusprojekti.

Joskus tuntuu, että työnantajan tulee kantaa vastuu myös työntekijöidensä vapaa-ajasta. Kantavatko työntekijät vapaa-aikanaan vastuuta työstään? Jos vastaus on kyllä, siinä tapauksessa työnantajankin tulee kantaa vastuunsa.

Samassa veneessähän tässä ollaan?

 

2 Comments (+add yours?)

  1. Viltsu
    maalis 03, 2012 @ 13:01:10

    Kyllä, Juuso, on olemassa myös työperäistä työuupumusta.

    Vastaa

  2. juuso
    maalis 03, 2012 @ 14:54:58

    Olen samaa mieltä. Mutta merkittävä osa työuupumuksesta on väärin diagnosoitua.

    Vastaa

Leave a Reply