Vaikeneminen on jälkiviisautta

1 Comment

Kokonaisuutena oikeinkin kelvollinen alakoulun luokanopettajani Martti Mikkola lausui meille lapsille usein saksaksi: ”Reden ist Silber, Schweigen ist Gold.“ En muista millä saatesanoilla tämä latteus tuotiin pöytään, mutta ujona lapsena omaksuin sen kiitollisena. Ensimmäiset 17-18 vuottani tapasin kuunnella muita. Lukion kakkosella tallennustilani tuli täyteen ja aloin onnekseni purkaa hyllyjä puhumalla itse. Joillekin ihmisille kuunteleminen on puhumista arvokkaampaa, mutta varmaa on, että meille kaikille tärkeintä on vuorovaikutus.

Nuoruudessani toistettiin aika tiukalla rotaatiolla myös muita viisauksia. Joukossa tyhmyys tiivistyy. Sillä kait viitattiin kahteen mahdolliseen kehityskulkuun: Vaikutuksille alttiit kaverukset saattavat joukossa innostua tekemään jotakin normeja rikkovaa. Tai toisaalta, kun toisiaan tuntemattomat kokoontuvat yhteen, joukosta erottuu aina joku huumoria välineenään käyttävä jään rikkoja. Vitsailua ja turhaa iloluonteisuutta on ollut joissakin puritaaneissa piireissä tapana pitää tyhmyytenä. Itse olen onnekseni oppinut, että joukossa tiivistyy myös viisaus.

Saan työskennellä poikkeuksellisen moniarvoisessa ja suvaitsevassa työyhteisössä, jossa saa, muttei pidä vaieta. Kaikkien mielipiteet ovat arvokkaita. Kaikkia kuunnellaan samalla painoarvolla, oli lausuja sitten harjoittelija, seniori tai tiimiin tilapäisesti liittynyt freelancer. Kun mielipiteiden ilmaisussa on vapaus, päivittäin kuulee paljon myös vääriä mielipiteitä. Yhä useammin kuulen niitä omasta suustani. Toisaalta silloin, kun työyhteisön arvopohja on yhtenäinen, kaikki mielipiteet ovat oikeita. Moniäänisyys syntyy erilaisista katsantokannoista ja rohkeudesta kertoa niitä.

Tämän postauksen olisi voinut jättää kirjoittamatta, sillä tiedättehän: Kel onni on, se onnen kätkeköön. Onni ei kulu jakamalla, miksi sitä säästelemään. Onni tarttuu. Hymy tarttuu. Tulevaisuudenusko tarttuu. Hyvän jakaminen vaatii uskallusta. Mutta uskallusta vaatii myös hyvään tarttuminen. Miksi meillä kyteekin niin usein sielumme sopukoissa epäilys, että hyvän tarjoajalla on jokin taka-ajatus? Koska Siperia on opettanut, ettei pessimisti pety. Lähti ehkä vitsistä, että kollegani Ville alkoi lukea koko toimistollemme yhteisen joka-aamuisen Hangouts-palaverin lopuksi Positiivareitten mietteitä. Nyt niitä odotetaan. Harjoitus tekee mestarin.

 

One Comment (+add yours?)

  1. musta tiskiallas
    elo 31, 2020 @ 00:23:56

    Kiitos artikkelista. Pidän siitä todella

    Vastaa

Leave a Reply