Työssäkäyvä aikuinen on entinen lapsi

No Comments

Kun koronakriisi eskaloitui ja kouluissa siirryttiin etäopetukseen, lastensuojeluviranomaiset varoittivat: ”Aamuherätys, lämmin ruoka, turvalliset aikuiset. Ne ovat juuri nyt poissa monen lapsen elämästä.”

Kun yrityksissä siirryttiin etätyöhön, työnantajat riemuitsivat: ”Toimistotilat ovat yrityksille iso kustannus. Etätyön sujuessa niistä luopumalla voidaan hakea säästöjä. Ja helpottaahan etätyö myös perhe-elämän ja työn yhteensovittamista. Jopa tutkimusten mukaan ihmiset ovat tehokkaampia etätöissä.”

Työssäkäyvä aikuinen on entinen lapsi. Moni meistä kaipaa elämäänsä päivää rytmittävää työmatkaa, lämmintä lounasta ja työpaikkansa yhteisöllisyyttä. Yhä useampi meistä elää yksin ja heille lähityön mahdollistama yhteisöllisyys on korvaamatonta. Tärkeää se on myös perheellisille. Ainakin itselleni työkavereiden kohtaaminen antaa turvaa ja tuo ainutlaatuisen mahdollisuuden tulla kuulluksi ja nähdyksi. Yhteisö antaa voimaa ja turvaa.

Etätyö on monelle meistä hieno mahdollisuus. Mutta joillekin se myös luo uhan liudentua näkymättömäksi ja kuulumattomaksi. Olen monesti sanonut, että tekniikka muuttuu nopeammin kuin ihminen. Maslowin perinteisen viisiportaisen tarvehierarkian kolmannella tasolla on yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarve; ystävyys, rakkaus, ryhmään kuuluminen. Teoria on 80 vuotta vanha, mutta en usko, että ajasta ja paikasta irrottautumisen tarve on vieläkään ajanut sen edelle.

Olen nähnyt tutkimuksia, jossa etätyön vaikutusta on peilattu yksilön tarpeisiin, ja sillä on nähty olevan hyötyjä turvallisuudentunteiden ja kognitiivisten tarpeiden osalta, mutta suuria haasteita itsensä ylittämisen osalta. Itse allekirjoitan haasteen itsensä ylittämiseen etänä. Ihmisen on ikävä toisen luo, koska yhdessä olemme enemmän.

Kuva Malindu Wickremasinghe

Leave a Reply