Tyhjä tila sielussani

No Comments

Tumma vereni kuohahtaa aina, kun sisustuslehdissä joku sanoo hankkineensa taulun, koska se sopi sohvan väreihin. Minun mielestäni tuollainen kommentti on taiteilijan työn aliarvostamista. Kullakin on oikeus ostaa taidetta omista henkilökohtaisista syistään. Minä en hanki sitä täyttämään tyhjää tilaa seinällä, vaan enemmänkin täyttämään tyhjää tilaa sielussani.

Kuulun samaan koulukuntaan postausten kirjoittajana. En koskaan mieti, että tällä kirjoituksella puhuttelisin tiettyä kohderyhmää tietyssä kanavassa. Minulle kirjoittaminen on ääneen ajattelemista ilman sen suurempia tavoitteita. Jos joku inspiroituu tekstistäni, niin hyvä. Jos joku on eri mieltä, niin hyvä. Useimmilla elämän osa-alueilla jokainen mielipide on yhtä arvokas.

Minun maailmassani tauluja ei osteta sohvaan sopivasti. Minun maailmassa otsikoita ei optimoida robotin ehdolla eikä sisältöä kirjoiteta tietylle ostajapersoonalle. Minun maailmassani mielipiteitä ei sovita kuulijakuntaa myötäileviksi. Minut on kasvatettu olemaan ylpeä omista mielipiteistäni ja kerron niistä perustellen, vaikka ne joskus aiheuttaisivat ristivetoa. En pukeudu sulautuakseni tapettiin.

Rakastan taidetta. Hankin vain töitä, joiden sanomalla tai tekijällä on minulle merkitystä. Tärkeämpää kuin se, millaisia teokset ovat, on se, miten ne ripustetaan. Niitä tulee voida katsoa oikealta etäisyydeltä, oikealta korkeudelta, oikeassa valossa. Niille pitää antaa aikaa avautua ja kertoa tarinansa. Aivan kuten ihmisille ja heidän mielipiteilleen. Tämä on tosin vain minun mielipiteeni.

Leave a Reply