Kiitos, ei.

No Comments

Elämme poikkeuksellisia aikoja. Monen yrityksen liiketoiminta on sulanut alta muutamassa päivässä. Olen siitä yksioikoinen ihminen, että jos minulle tulee mieleeni ajatus, jonka kuvittelen edistävän yrittäjäkollegan liiketoimintaa, kerron siitä. Yksi yrittäjän elämän tarkoituksista on auttaa toista yrittäjää.

Yhteenottoni tulevat vastaanottajalleen monesti tilaamattomana ja yllättäen. Parin viime viikon aikana vastaukset ideoihin ovat vaihdelleet riemukkaan vihreästä empivän keltaisen kautta kiukun kasvoilleni nostavaan punaiseen. Ymmärrän yrittäjien paineen, mutta jos on aikaa vastata ei, senkin voi tehdä kohteliaasti.

Keltaisilla ja punaisilla vastauksillakin on eroja. Jos minun pitää ostaa joskus toimistolle minineukkari tai puhelinkoppi, todellakin tiedän, mistä en sitä osta. Toisaalta, kun mietin seuraavaa laskettelulomaa, valintani kohteesta on selvä. Ensimmäisen kanssa ei syntynyt asiakassuhdetta kumpaankaan suuntaan. Jälkimmäisen suhteen ainakin minusta tuli jo nyt asiakas. Ja kyse oli vain vastauksen äänensävystä, ei sen sisällöstä.

Neuvon jokaista makustelemaan mielessään seuraavaa omaa kielteistä vastaustaan. Ensin kiitos, sitten kielto. Paino sanalla kiitos. Kiitos, ei. Eikä sen jälkeen mitään turhia ja yhteydenottajaa alentavia selityksiä ja opetuksia. Kiitos, ei.

Ole, hyvä.

Leave a Reply