Etänä. Rinnalla.

No Comments

Kirjoitin tämän ensi alkuun muistilapuksi itselleni. Mutta kait tämä on jakamisenkin arvoinen.

Koronavirus leviää. Työpaikoilla kannustetaan turhien ihmiskontaktien, matkustuksen ja väkijoukkojen välttämiseen. Se onkin monelle mahdollista kehittyneiden etätyömahdollisuuksien ansiosta. Etätyö on mahdollisuus, mutta siihen liittyy myös kääntöpuoli. Monelle meistä työyhteisö on elämän keskeinen sosiaalinen verkosto. Kun siihen joutuu esimerkiksi nyt käsillä olevan epidemian vuoksi ottamaan etäisyyttä, se lisää myös epävarmuutta. Etänä epävarmuuksien ja pelkojen jakaminen kollegojen kanssa ei ole totutun luontevaa.

Siksi teinkin tänään päätöksen, joka vaatii kaltaiseltani funktionaaliselta suoraan asiaan -viestijältä kurinalaisuutta. Kun nyt korona-aikakaudella lähetän viestejä, en menekään suoraan asiaan. Jokainen viestin vastaanottaja ansaitsee samankaltaisen dialogin kuin mitä tekisin kasvokkain nähden. Tervehdin, kysyn mitä kuuluu, pyydän palaamaan, mikäli on jotakin mieltä painavaa.

Viestien kirjoittamiseen ja puheluihin saa mennä nyt normaalia enemmän aikaa, mutta olemme sen arvoisia. Etätyö ja sähköiset viestivät voivat olla myös mahdollisuus uudenlaiseen interaktiivisuuteen ja keskustelukumppanin äänen tarkempaan kuulemiseen.

Leave a Reply