Viimeinen sana

No Comments

Se on ihan oma vikani. Minulla on mielipide miltei kaikkeen. Ja kun mielipide on, myös kerron sen. Jostakin syystä mielipiteeni kiinnostavat kanssaihmisiä ja he haluavat kuulla niitä lisää.

Päätin, että kun minua seuraavan kerran pyydetään kertomaan ajatuksiani, ajanpuutteeseen vedoten kieltäydyn ainakin viidestä seuraavasta pyynnöstä. Kurinalaisuudestani kertoo jotakin se, että tällä viikolla vastasin jokaiseen kolmeen kyselyyn, että ”Joo, kyllä se sopii.”

Nyt sitten selitän asian itselleni niin, että sain taas kolme uutta mahdollisuutta oppia, vaikuttaa ja verkottoitua. Ja onhan tämä tottakin. En olen kovin tavoitteellinen uuden opiskelija. Olen yrittänyt istua koulutuksissa, viimeksi kauppakorkeakoulun täykkärin Certified Foresight Professional -ryhmässä, jossa kehitettiin ennakointiajattelua hyödyntämällä tulevaisuudentutkimuksen metodeja ja systeemistä ajattelua. Asiallista settiä, mutta minulle liian teoreettista. Olen ongelmanratkaisija, en filosofi.

Mielenpiteiden vaihto on minulle parasta oppimista. Kerron omiani ja kuuntelen muiden. Tutustun muiden katsantokantoihin. Yritän ymmärtää niitä. Ymmärrän niitä. On hauska huomata, että monesti vastakkaisiltakin tuntuvat näkemykset ovat ennemminkin eroja sanoituksissa kuin perusarvoissa.

Piti taaskin sanoa ei, mutta sanoin kyllä. En taaskaan jäänyt aggressiivisesti odottamaan ymmärrykseni kasvamista. Nyt sitten vain tuntosarvet herkiksi ja oppimaan uutta ihmisistä, liiketoiminnasta ja elämästä.

Leave a Reply