Yritän olla armeliaampi versio itsestäni

No Comments

Koen riittämättömyyden tunnetta. En tiedä pitäisikö minun ajaa sähkö-, hybridi-, kaasu-, bensa- vai dieselautolla. En tiedä edes sitä, pakkaanko ruokaostokseni bio-, kierrätysmuovi-, paperi- vai puuvillakassiin. Yritän ymmärtää. Yritän parhaani. Silti tuntuu, että argumenttivyöryn keskellä teen virheratkaisuja. Ahdistustani ei yhtään helpota se, että jotkut yritykset dissaavat kilpailijoitaan suorin sanoin: Kyllä minun isäni sinun isäsi voittaa. Ja minun nappulani. Ja minun pussilakanani. Ja minun mikä milloinkin. Mutta tietäkää, että kilpailijan ladun hiekoittajista ei koskaan kasva aitoja mestareita.

Sanotaan, että joka päivä pitäisi pyrkiä olemaan paras versio itsestään. Itselläni pyrkimys on hyvä, mutten aina onnistu. En läheskään aina onnistu. En tod. Ihminen on hyvien pyrkimystensä kanssa monesti aika yksinäinen. Vuorovedolla on helpompi onnistua. Olenkin onnekas siitä, että saan olla mukana joukkueessa ja pyrkii eteenpäin yhdessä.

Minun on helpompi arvioida oman työyhteisöni kollektiivista kehittymistä kuin henkilökohtaista kehittymistäni. Olen onnellinen omasta heimostani, sillä se on kuluneen puolentoista vuoden aikana antanut minulle rauhan keskittyä ydinosaamiseeni. Uskon olevani mainonnan strategina vahvimmillani ihmisten käyttäytymisen ja tunteiden ymmärtäjänä. Se on minulle tärkeää, koska olen elänyt myös aikoja, jolloin arvostus laskettiin pelkästään myyntikate-euroista. Sekin oli, jos ei hyväksyttävää niin ainakin ymmärrettävää, sillä rahaa on helpompi mitata kuin ihmisyyttä. Kumpi mahdollistaa kumman, sitä en osaa varmaksi sanoa.

En ole koskaan ollut tekemässä mainosta, missä olisi arvosteltu kilpailijaa. En ole koskaan tarjoustilanteessakaan haukkunut kilpailijaa. En ole kuitenkaan pyhimys. Tietäessäni loppusuoralla olevan kaksi toimijaa, joista me olemme toinen, olen määrätietoisesti tuonut esiin omat kilpailuetumme. Jos olen esimerkiksi tiennyt, että kilpailijalla on palkkalistoilla vain yksi tekstinkirjoittaja meidän kuuttamme vastaan, olen korostanut keskusteluissa sisällöntuotantomme moniäänisyyttä, kyvykkyyttä ja tuotantovarmuutta.

Vaikkei paras päivä ole minusta ohi, ei minusta ole joka päivä eilistä paremmaksi. Mutta voin pyrkiä joka päivä olemaan armeliaampi versio itsestäni. Organisaatiotasolla rohkeuteni kyllä riittää tavoittelemaan tänäänkin parhautta. Rohkeus tulee kollegojen tuesta ja yhteisestä arvomaailmasta. Hyvässä seurassa yksilölläkin on parempi mahdollisuus onnistua.

Leave a Reply