Huomiotalous raapaisee vain pintaa

No Comments

Liekö urbaani legenda, mutta Jari Tervon väitetään ilmoittavan kovaan ääneen pubin ovesta sisään astuessaan, että ”olen Jari Tervo.”  Jos joku vastaa, että kyllä me se nyt tiedetään, Tervo vastaa, että ”tottakai tiedätte, koska juuri kerroin sen.”

 Jollette vielä tiedä, niin olen Juuso Enala, itseni arvostama mainosmies. Olen mielestäni ihanan sopivasti huomiohakuinen. Monesti satakuntalaisen suorasanainen, mutta suorienkin sanojeni taustalla on vilpitön mieli. Soitan vuodesta toiseen – kyllästymiseen asti – samaa levyä. Kerron pyrkimyksestä henkilökunnan hyvinvointiin. Kerron, miten työtyytyväisyys näkyy parempana palveluna, laadukkaampana työn jälkenä, rohkeampina ideoina, haluna ottaa vastaan palautetta ja nöyryytenä oppia siitä. Ja miten tämä kaikki näkyy kyvykkyytenä tehdä tiimityötä – kykynä olla enemmän yhdessä kuin yksin.

En usko, että mikään kestävä muutos lähtee yksiviivaisesta huomion hakemisesta. Paidan pois ottaminen harvoin paljastaa sisäistä kauneutta. Kestävä muutos lähtee kuitenkin aina syvältä sisimmästä. Aitoja tunteita ei tarvitse huutaa. Niiden ääreen hakeudutaan kuin nuotiopiirin lämpöön. Aitous lämmittää aina keinokuitua enemmän.

Tottakai itsekin sorrun joskus populismiin: Postaan lööppiotsikon, jonka tiedän herättävän huomiota kuulijoissani. Mutta näidenkin heittojen takana on hyvin vakiintunut arvomaailma. En lähtökohtaisesti lasauta ja sitten keksi jälkikäteen selitystä sanomisilleni. Mieluummin pyydän anteeksi. Jos totta puhutaan, usein joudun pyytämään. Vähempikin riittäisi.

 

Leave a Reply