Ylpeys muuttaa maailmaa

No Comments

Lapsuudenkodin arvojen ja kait geeniperimänkin vuoksi minulla on aina ollut hyvin selkeä, monesti valtavirrasta poikkeava käsitys oikeasta ja väärästä. Otan esimerkin: Televisiosta pukkaa juuri ennen joulua ihmisten omaantuntoon kairautuvia, koskettavilla tarinoilla höystettyjä hyväntekeväisyyskonsertteja. Juontaja kannustaa lahjoituksiin sanomalla, että kaikki yli 1000 euron lahjoittajat saavat nimensä ruutuun. Minun mielestäni kyse ei ole silloin hyväntekeväisyydestä vaan mainostilan ostosta.

Tällä viikolla Pride-viikko valtaa Helsingin. Kaupungin keskusta välkehtii kaikissa sateenkaaren väreissä. Ajaako mainosvalojen kampanjanomainen teippaaminen enemmän yritysten liiketoiminnan kuin LGTB-yhteisön etuja? Kumman etu ihmisoikeuksien ja tasa-arvon karnevalisoiminen ja kaupallistaminen on? Toivottavasti edes molempien.

Impulsiiviseksi ihmiseksi olen poikkeuksellisen pitkäjänteinen. En ollenkaan usko minkään asian suhteen pistemäiseen toimintaan. Saan ilokseni työskennellä ihmisten kanssa, jotka edustavat walk the talk -koulukuntaa puhtaimmillaan. Hyvää tehdään päivittäin. Ihmisiä arvostetaan päivittäin. Mielipiteitä kuunnellaan. Niitä kunnioitetaan. Kun teot tehdään arjen kohtaamisissa, niistä ei tarvitse kirjoittaa pinnaltaan koreita pamfletteja.

Sain joskus lapsena lahjaksi Rubikin kuution. Tiesin kyllä, että olisin osannut ratkaista sen ja saada kullekin sivulle vain samaa väriä. Mutta vilpittömästi en koskaan ymmärtänyt tehtävänantoa. Kuutiohan on kauneimmillaan riemunkirjavana. Aivan kuten elämä.

Leave a Reply