On Meurt Tous D’amour

No Comments

En ymmärrä käytännössä sanaakaan ranskaa. Olimme lukiopoikana kavereitten kanssa Pariisissa raveissa ja illalla menimme ravintolaan syömään. Tilasin sormea osoittaen listalta jotain, joka kuulosti edes etäisesti tutulta. Sain valtavan, yli lautasen äyräiden levittäytyneen hummerin tai vastaavan äyriäisen. Se oli eksoottista satakuntalaiselle, joka oli vasta nähnyt elämänsä ensimmäiset pakastetut katkaravunpyrstöt.

Saattoi olla sama matka, kun ostin Valérie Lagrangen levyn. En muista miksi. En tuntenut taiteilijaa, enkä luultavasti ollut koskaan kuullut hänen musiikkiaan. Pidin musiikista. Kuuntelen sitä joskus yhä. Ymmärtämättä, mitä siinä sanotaan. Otsikossa kai puhutaan rakkaudesta ja kuolemasta. Otsikko on yhden levyn teatraalisen biisin nimi. En ymmärrä sanoja eikä musiikkikaan ole makuuni. Mutta silti pidän.

Rakastan asioita, joita en ymmärrä. Asioita, jotka saan itse tulkita. Spotifyn behind the lyrics -konsepti on pilannut monta itse rakentamaani tarinaa. Haluan jättää aina harvat katsomani elokuvat kesken ja rakentaa niihin mieleiseni päätöksen. Elämme aikaa, jossa kaikki on puhkianalysoitua, tavoitteellista ja mikrotargetoitua. Haluan törmäytyä asioihin, jotka yllättävät. Haluan ajautua ratkaisuihin, jotka eivät ole ilmeisiä.

Asiakas kysyy monesti, että miten perustelen tietyn luovan ratkaisuni. Pidän kiinni oikeudestani vastata, että ”koska minusta tuntuu siltä.” Varsinkin, kun se on paras vastaus, mihin kykenen.

Leave a Reply