Järki vai turhamaisuus?

No Comments

Vanhempi poikani täytti viime viikolla 18 vuotta ja hän saa ajokortin kevään kuluessa. Perheessämme on jo kaksi autoa, asumme lähellä kaupungin keskustaa, bussit kulkevat 50 metrin päästä, mutta olen silti ajatellut ostaa pojalle oman auton.

Tiedän, että ajatus on järjetön. Muistan kuitenkin oman nuoruuteni, jossa oma auto oli vapauden symboli. Tai olisi ollut. Itse en sellaista koskaan saanut.

Eikä siinä kaikki, että aion hankkia turhan auton, aion hankkia turhan² auton:  Jonkun täysin käyttökelvottoman, loppuunajetun kahden hengen avoauton tai vastaavan. Autohankkeeni on myös elävä esimerkki siitä, miten polvi paranee pojasta. Juhlakalu ei itse autoa kaipaa. Jos kysyisin häneltä, millaisen auton hän haluaisi jos sellaisen hankkisin, tietäisin vastauksen ennakolta: “Ei mitään väliä. En ainakaan mitään erikoista.”


 

Leave a Reply