Ette tainneet tietää, että käytän selkäpanssaria

No Comments

Sanon tämän aina: En ole koskaan pessimistinen. Olen joko optimistinen tai vihainen. Ja näistä kahdesta vähintään 99 % ajasta optimistinen.

Vihaksi pistää epäoikeudenmukaisuus ja ihmisten huono kohtelu. Rakastan ihmisiä. Näen paljon vaivaa puolustaakseni heistä hyviä. Monesti tätä ominaisuutta on käytetty hyväksi. Muistan, miten 90-luvulla esimieheni kävi kertomassa minulle ”luottamuksellisesti”, että hän joutuu irtisanomaan aina jonkun minulle tärkeän ihmisen, mikäli en saa hankittua yritykselle lisää laskutusta. Minä sain. Laitoin vain kellon soimaan taas tuntia aikaisemmin. Jossain kohden liika oli liikaa. Jätin kyseisen yhtiön ja perustin oman. Asiakkaansa menettänyt vanha työnantajani ehti muistaa minua tekaistulla oikeushaasteella ennen konkurssiaan. Pelastimme mukaamme parhaat ja lojaaleimmat kollegat. Monen kanssa saan työskennellä yhä.

Päätin olla kyynistymättä. Loimme yrityksen, jonka ainutlaatuisesta henkilöstötyytyväisyydestä kirjoitettiin väitöskirja. Arvostimme toisiamme, luotimme toisiimme silloin. Teemme sitä yhä. Vaikka olen kohtalaisen omintakeinen ja jonkun harmaavarpusen mielestä ehkä värikäskin hahmo, uskon, että kunnioittaminen ja arvostus on ollut kaksisuuntaista. Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, joidenkin ihmisten harhaisessa maailmassa keskinäinen luottamus on paha asia. Toisiaan arvostavien ihmisten välille halutaan valaa epäluottamusta. Miksi yhtenäisyys on uhka?

Ei ole moniakaan kuunkiertoja siitä, kun ryhmä entisiä kollegojani alkoi kuiskutella lähipiirini korviin, että he ovat huolestuneita mielenterveydestäni. Kaikki käyttivät samoja, viestintäkonsultin hiomia pyöreitä sanamuotoja. Mitään ei väitetty, kunhan heitettiin epäilyksen varjo. Luulivatko he, etten tiennyt silloin? Luulevatko he, etten tiedä nyt. Se, että on asioista perustellusti eri mieltä, ei tee ketään huonommaksi, saati sairaaksi. Terveessä työ- tai perheyhteisöissä on oikeus ja velvollisuus puolustaa omia mielipiteitään ja olla niistä ylpeä. Onnekseni olen immuuni katkerille tikariniskuille. Elämä on opettanut käyttämään selkäpanssaria.

Olen ollut vuosia erään suuren edunvalvontajärjestön luottamustehtävissä. Nämä vuodet ovat opettaneet minulle paljon. Minulla on hyvin ehdottomat mielipiteet ja mielelläni karrikoin niitä. Olen törmännyt ihmisiin, joilla on yhtä voimakkaat, mutta miltei vastakkaiset näkemykset. Keskustelemme joskus näyttävästi SUURIAKIN KIRJAIMIA käyttäen vain huomataksemme, että olemme miltei kaikesta aivan samaa mieltä. Tämä asia on hyvä muistaa päällä olevan vaalikampanjankin aikana. Valtaosa ehdokkaista tahtoo vilpittömästi hyvää ja on valmis muokkaamaan kantojaan, mikäli heille argumentoi avoimesti ja vilpittömin perustein.

Silti politiikassa tai työelämässä on aina muutama mätä omena, joilla on tarkoitus ajaa vain omaa etuaan. Muutama, joille raha ja valta ovat ihmisiä tärkeämpiä. Heitäkään ei pidä ajaa nurkkaan radikalisoitumaan. Mutta heidän mielenterveydestä kannattaa olla aidosti huolissaan.

Leave a Reply