Mahtuvatko ihmis- ja omistaja-arvo samaan yhtälöön?

No Comments

Olen enemmän värikäs kuin mustavalkoinen ihminen. Ehkä se on syy siihen, etten osaa arvostaa ihmisiä, jotka puhuvat mustan valkoiseksi. Olen hyvin yrittäjä- ja myyntihenkinen, mutta myös leimallisen lähimmäisriippuvainen. Tämä kaikki sai minut pohtimaan ihmisen arvoa työmarkkinoilla. Kun ainoastaan omistaja-arvonsa pakkomielteiseen kasvattamiseen lukittautuneen yrityksen johto tekee vääriä peliliikkeitä ja panostaa pikavoittojen toivossa vääriin strategioihin, laskun maksaa henkilökunta. YT-neuvottelut eivät näytä excelissä erityisen pahalta. 30 tai 60 ovat vain nuijankopautusta odottavia numeroita taulukossa, mutta henkilötasolla ne merkitsevät epävarmuutta toimentulosta ja vuosia rakennetun ammatti-identiteetin murenemista. Pahinta on, että hyvää työtä tehneille, mutta työnsä menettäneille ihmisille ei anneta aina edes oikeutta surra. Yhtiö vyöryttää surun päälle voimalla ilosanomaa siitä, että uunituoreessa henkilökuntatutkimuksessa työtyytyväisyys on nousussa. Mainitsematta jää, että osallistuneiden joukossa ei ollut irtisanottujen ja lomautettujen ääntä.

Mahtuvatko ihmis- ja omistaja-arvo samaan yhtälöön? Tottakai mahtuvat. Mutta ensin tulee aina ihminen. Kun ihmisiä arvostetaan ja he voivat hyvin, se vahvistaa keskinäistä luottamusta. Se puolestaan heijastuu asiakkaille ja yhteistyökumppaneille. Vain sitä kautta omistaja-arvo kasvaa kestävästi. Hitaammin, mutta varmemmin. Kauniimmin.

 

Leave a Reply