Tavoite ja kontrolli

No Comments

Kun istun junassa Turun ja Helsingin välillä, asetan jokaiselle matkalleni tavoitteen. Oli tavoite sitten 30 sähköpostiin vastaaminen tai asiakaslehtijutun viimeistely, tapanani on tavoittaa se. En voi elää ilman selkeää päämäärää. Tavoitteellisuus on elämäni tarkoitus.

***

Pitkälle lennolle lähtiessäni tarkistan aina lentoajan. Sitten tsekkaan matkakirjani sivumäärän, pistekoon ja arvioin tekstin haasteellisuuden. Koen onnistumista, mikäli luku-urakka on valmis puoli tuntia ennen laskeutumista. Tapanani on onnistua.

***

Kun käyn puhumassa, en käy vain jakamassa kokemuksiani ja näkemyksiäni. Käyn rakentamassa muistijälkeä. Jos katsomossa on 200 ihmistä, minulle riittää, että 5 % heistä kokee ahaa-elämyksiä. En ole kaikkea kaikille. Toivottavasti olen edes jotakin jollekin.

***

Tavoitteellisuuteni ja kontrollointini huipentuu IKEAssa. Olen ennalta kellottanut ajan ovelta ovelle. Kuljen laput silmillä sivuille vilkuilematta. Katseeni pysyy koko ajan pallossa. Tein eilen täydellisen suorituksen. Kolme kärryllistä tavaraa minuutilleen tavoiteajassa ja eurolleen budjetissa.

***

Tein jo tänään töitä. Sen jälkeen kävin tapani mukaan lukemassa lehtiä ruotsalaishenkisessä löylyttömässä saunassa. Etsin lämmössä jotakin uutta reseptiä sunnuntain päivällispöytään. Lohi-currykeittoa se on. Kohta rentoudun. Katson lineaarisesta televisiosta väkisinhiihdon perinteistä.

***

Jos totta puhun, ilman tavoitteellisuutta en pystyisi rentoutumaan. Voin hyvin, kun tinkini on tehty: kun tiedän tavoitteen ja mittarit sen arvioimiselle. Kun teen kampanjaa asiakkaalleni, soitan ensimmäisenä mahdollisena hetkenä ja kysyn: ”Miten kauppa on käynyt?”

***

Onko vain onnistuminen tärkeää? Ei se niin voi olla. Tärkeintä on päämäärä ja vilpitön yritys sen tavoittamiseksi. Aina ei onnistu. Silloin pysähdytään, keskitytään ja tehdään korjaavat toimenpiteet. Joskus mielenkiintoisin reitti perille kulkee kiertotien kautta.

 

Leave a Reply