Täydellinen joulu

No Comments

Sisustuslehtien joulujutut ovat minulle kuin tulipalot pyromaanille. Kamalan kauniita. Tiedän, että ne ovat väärin, mutta en vain pysty olemaan lukematta niitä. En tiedä, mikä minua koukuttaa tarinoissa, joissa päähenkilö aloittaa jouluvalmistelut jo kuukausia ennen juhlaa. Ovikranssien pajurungot on maalattu tänä vuonna jo ajoissa matalla kalkkimaalilla ja tytöille on hankittu kierrätysjuuttikankaiset mekot. Felix-koirakin on saanut luonnonvärisen tekoturkistorkkupeiton. Syksyn trendiväri – poltettu oranssi – on ajoissa ennen joulusesonkia poistettu metallihohtoisen viininpunan tieltä. Hillitty kiilto luo kiinnostavan kontrastin vaatimattomuutta ilmentävien luonnonmateriaalien kanssa. Joulukuusi on luonnollisesti aito ja se onkin hankittava ajoissa, sillä puistoon antavan ruokasalin nurkkaan täydellisesti sopivia nelimetriä latvakuusia ei ole helppo löytää. ”Perheen isäntä laittaakin kellon soimaan kuusikaupan alkamisaamuna jo aamuviideltä ja lähtee perheessä sukupolvia kulkeneen nahkapunoksisen termospullonsa kanssa kuusijahtiin”, naurahtaa lapsuudenkodin taloudenhoitaja Sigridin käsinkirjaileman jouluessun päälleen kietaissut kiireinen emäntä. Termospulloon on laitettu matkaevääksi luomusiideripohjaan keitettyä valkoista glögiä, joka on tänä jouluna maustettu seljalla ja veitsenkärjellisellä Madagaskarin vaniljaa. Kertakäyttötavaranpaljous ahdistaa ympäristön tilasta huolestunutta perhettä. Lahjat ovatkin tänä vuonna virtuaalisia: yhteistä aikaa ja elämyksiä perheen kesken, mutta kuusen alle on kasattu näyttävä valikoima silkkipapereihin sävy sävyyn kiedottuja lahjapaketteja, koska ne näyttävät perhepotretissa hyvältä. Pakettien rusetit ovat tänä jouluna näyttäviä ja metallisävyjen tukena on puuterimaisia materiaaleja ja aitoja havunoksia. Samassa ovikello soi ja tattaripuuroa hauduttava kiireinen emäntä ennättää avaamaan oven. Samassa taloyhtiössä asuvat kakkoskodin kesänaapurien lapset käyvät eteisessä esittämässä tänäkin vuonna ihanan joulutanssikuvaelmansa. Musiikki soitetaan suvussa yli sata vuotta kulkeneesta gramofonista. Savikiekkojen ihana rahina tuo joulun tunnelman. Esitys huipentuu lasten saamiin poskisuudelmiin ja kiitokseksi annettuihin käsintehtyihin perinteisiin piparminttusauvoihin, joita perheen emäntä aina varaa yllätysvieraiden varalta. Joulu – eikä elämä yleensäkään – ole sitä miltä se näyttää. En usko, että kukaan kirjoittaa juttuja täydellisen joulun tavoittelusta aiheuttaakseen kenellekään riittämättömyyden tunnetta tai ahdistusta. Se olisikin talven suurimman juhlan hengen vastaista. Täydellisenä jouluna jokainen meistä riittää juuri sellaisena kuin on. Minä olen täydellinen. Sinä olet. He ovat. Hyvää, täydellistä joulua!

Leave a Reply