Sadetakin mukanaan tuoma häpeä

No Comments

Juna Turkuun. IC-juna on vaihtunut Pendolinoon. Niin käy joskus. No probs. Minulla on lippu ekstra-luokkaan. Matkustan siellä työrauhan vuoksi. Teen matkat aina intensiivisesti töitä. Junakaluston muuttuessa kaksikerroksisesta yksikerroksiseen lippuihin merkityt paikat eivät luonnollisestikaan päde. IC-junan ykkösvaunu on lemmikeille, Pendolinossa ykkönen on ekstra. Tulen junaan pari minuuttia ennen lähtöä, ja ainoa vapaa paikka on kahden koirallisen matkustajan välissä. Konnari toki kuuluttaa, että kalusto on muuttunut ja tässä junassa ykkönen on ekstra ja vaunut 2-6 ovat vapaana peruslipulla maksaville. Tosin ravintolavaunusta kuulutetaan perään, että kolmoseen saavat tulla vain maksavat asiakkaat. Kuulen ympärilläni olevien ihmisten puheista heidän tietävän olevansa väärässä vaunussa, mutta eivät inahda siirtyäkseen. Yksi pariskunta sanoo puhuvansa ruotsia ja esittävänsä ymmärtämätöntä, mikäli heitä pyydetään siirtymään. Minun luitani ei matka eläinvaunussa haittaa, vaikka Telfastit ovatkin kotona. Enemmän haittaa puolitoista tuntia yhtä mittaa kännykkäänsä turhanpäiväisyyksiä pälättävä koiraton kanssamatkustaja. Suurin ärsytykseni tulee tässä: Konnari tarkistaa liput ja huomaa, että valtaosa matkustajista on väärässä vaunussa. Edessäni olevan neljän hengen istuinryhmän valtaa nuori nainen, kaksi matkalaukkua ja koira. Hänen paikkansa on junan toisessa päädyssä. Tyttö kysyy, pitääkö hänen nyt siirtyä kantamuksineen junan vastakkaiseen päähän. Minun puolestani voit olla tällä kertaa tässä, mutta onko matkustajilla jotakin tätä vastaan, hän kysyy ääntään korottaen. Sattuuko täällä olemaan esimerkiksi jotain superallergisia. Olisiko minun pitänyt nostaa käteni, miten määrittelen allergisuuteni asteen, pitääkö se todistaa, olisiko konnari voinut tarjoutua auttamaan tavaroiden siirtämisessä oikealle paikalle? En nosta kättäni, mutta turhautuneena kysyn lipuntarkastajalta, että missä ovat lipun hintaan kuuluvat päivän lehdet, vaikken aio niitä edes lukea. Hän vastaa päätään kääntämättä, että jos niitä ei ole hattuhyllyn koreissa, joku on ne varmasti sitten vienyt. Minä näen tyhjät korit. Kohta käyn kolmosvaunussa katsomassa maksavia asiakkaita. Kaivan kahvikolikot jo taskustani, kun huomaan niiden toisenkin puolen. Aamujuna oli 40 minuuttia myöhässä ja tämä on ajoissa. Intialaisissa junissa tuskin olisi tarjolla edes istumapaikkoja tai pätkivää junaverkkoa. First world problems. Kehtaankin purnata, vaikka maailma hukkuu mikromuoviin ja Putouksella oli 300.000 katsojaa vähemmän kuin vuosi sitten. Kimi sentään voitti. Paljonko senkin voiton eteen uhrattiin kumia ja bensiiniä. Säätiedotus sentään piti paikkansa. Ulkona sataa. Minulla on mukana iloisen keltainen sadetakki. Mistä tiedän, onko se vastuullisesti valmistettu? Tarkistan. Pesulapussa lukee Made in China. Itseinho ja häpeä vuorottelevat pienessä mielessäni.

Leave a Reply