Miksi en lopeta valehtelemistani?

No Comments

Ei puhuta nyt heikkouksistani. Puhutaan vahvuuksistani: Olen innovatiivinen ja innostava, nopea ja myyntihenkinen, persoonallinen ja itsevarma. Koska minulla ei ole vähäisintäkään kykyä tai halua kameleonttimaisuuteen, se tekee minusta erottuvan ja muistettavan. Puhun sinulle aivan samalla tavalla kuin hänelle. En edes yritä muuta. En osaisikaan.

Kun olen innostunut, olen vilpittömän innostunut. Toisessa vaakakupissa on ajoittainen suunnaton vitutus. Ei puhuta siitä. Tiedän innostukseni olevan kausiflunssan tavoin tarttuvaa sorttia. Minusta olisi kohtuu helppo jalostaa karismaattinen saarnamies. Luulen, että monet heistä ovat kaltaisiani. Meitä erottaa se, että uskomme on erilaista. Minun julistamani usko on maallista. Uskon myyntiin ja markkinointiin. Uskon brändinrakennukseen ja persoonallisuuteen. En väsy puhumaan niistä. Itsetuntoani hivelee, kun näen viestini menevän perille. Koen tekeväni arvokasta työtä, sillä saarnani on auttanut montaa organisaatiota löytämään paremman itsetunnon. Epistolani päättyessä alkavat ongelmat. Olen oppinut tunnistamaan luissani ja ytimissäni, miten pelkäämäni kysymys lähestyy: ”Oletko vain myyntimies vai osallistutko yhteistyöhön myös kaupan jälkeen?” Kyllä osallistun, kuulen vastaavani. Ja totta se onkin. Minua ei pysty edes estämään osallistumasta.

Epäilen asiakkaan kuitenkin tarkoittavan, että osallistunko yhteistyöhön markkinoinnin suunnittelijana. Yritän osallistua, mutta kollegani ovat siinä minua parempia. Minun pitäisi oikaista asiakasta, että osallistun, mutta tiimissä minun vastuullani on markkinoinnin mekanismien ja toimenpiteiden jalkauttaminen myynniksi. Mutta en sano sitä, koska luulen, että minua arvostetaan enemmän markkinoinnin kuin myynnin ammattilaisena. Ainakin omassa mielessäni myynnillä on sanana paljon markkinointia rahvaanomaisempi sointi. Jos lakkaisin valehtelemasta itselleni, osaisin olla ylpeä siitä, että ehkä olen parempi myynti- kuin mainosmies. Siinä ei ole mitään hävettävää. Päinvastoin. Asiakkaistakin suurempi osa etsii apua myyntiin kuin markkinointiin. Eivät hekään kehtaa sanoa sitä aina ääneen.

Markkinointi ilman myyntiä on yhtä turhauttavaa kuin ukkonen ilman sadetta.

 

 

 

Leave a Reply