Totuuden edessä, ihmisten keskellä

No Comments

Arvostan rehellisyyttä. Kukapa meistä ei. Olikin riemastuttavaa lukea viime viikolla luovasta toimistosta, jonka vetäjä sanoi perustaneensa yrityksensä omien tarpeidensa ja arvojensa varaan. Jokainen itselleen rehellinen yhtiö toimii luonnollisesti omien arvojensa mukaan, mutta jos toiminnan tarpeetkin lähtevät itsestä, mihin sitä enää asiakkaita tarvitseekaan.

Samassa jutussa kerrottiin toimiston työskentelymetodista. Se on yksinkertainen: Toimisto menee asiakkaan luokse, lukkiutuu huoneeseen kahdeksi päiväksi ja tulee ulos ratkaisun kanssa. Toivottavasti huoneessa on edes sellaisia Linnanmäelläkin nähtyjä hassuja peilejä, jottei peiliin tuijottamisesta tule puuduttavaa jo ensimmäisen vuorokauden aikana.

Nyt on aika pyytää anteeksi. Vaikka itsen toimin hyvin eri tavalla, en saa kyseenalaistaa muiden metodeja. Varmasti 48 tunnin paineinen tila puristaa esiin luoviakin ratkaisuja. Samalla metodilla ratkaistaan esimerkiksi työmarkkinakiistat. Kun väsy tulee kahden yön valvomisen jälkeen ja oma sänky alkaa houkuttaa, alkavat myös kompromissit kiinnostaa pöydän molemmilla puolilla.

Oma yrityksemme on perustettu työntekijöidensä omalle, vakaalle arvopohjalle, mutta vastaamaan asiakkaan tarpeisiin. Kun ne tulevat täytetyiksi, täyttyvät automaattisesti omammekin. Eniten minua ihmetytti kuitenkin työskentelymallissa ajatus, että luovuus muka syntyisi kammioon sulkeutumalla. Maailmassa on mielestäni kaksi ylivertaista luovuuden tappajaa: powerpoint ja neukkari.

Oma käyttöliittymäni on avoin: kuljen, katselen, kuuntelen ja kyselen. Hakeudun epämukavuusalueelle. 48 tuntia on minulle ikuisuus, mutta siihen mahtuu 192 vartin pätkää. 48 tuntiin mahtuu kymmeniä potentiaalisia kohtaamisia, tyhmiä kysymyksiä, kännykkäkuvia elävästä elämästä. Minulle voittava ratkaisu ei synny kammiossa googlettamalla. Se syntyy totuuden edessä, ihmisten keskellä.

Leave a Reply