Yksilöistä kasvaa joukkue

No Comments

Junioritoiminnan kaikki pelaa -ideologiaa on pidetty haitallisena suomalaiselle huippu-urheilulle. On kaunis, mutta käytännössä toimimaton ajatus, että kilpaurheilussa kaikkien tulisi päästä pelaamaan taidoista riippumatta. Urheilussa menestystä on helppo mitata. Jalkapallossa ei voita välttämättä peliminuutteja tasapuolisimmin jakanut joukkue, vaan se, joka tekee enemmän maaleja. Jos unohdamme urheilun kilpailullisen puolen ja mietimme vain kansanterveydellistä vaikutusta, kaikki pelaa -järjestelmä on varmasti pelastanut tuhansia nuoria filttiketjusta liikunnan pariin.

Työelämässä mittarit ovat erilaisia. Vaikka talouselämäkin on tulosurheilua, siellä joukkuehengellä on selkeämpi tulosvaikutus. Työpaikoilla kaikki pelaa ei missään nimessä tarkoita tasapäistämistä ja huippujen leikkaamista. Se tarkoittaa tasavertaisen mahdollisuuden antamista jokaiselle organisaation jäsenelle. Asiantuntijaorganisaatiossa tuottavuus, luovuus ja ongelmanratkaisukyky eivät välttämättä kasva organisaatiohierarkian portaita noustessa. Jos organisaatio luottaa tasapuolisesti jokaiseen jäseneensä, se ei ole tasapäistämistä. Se on yksilöllisyyden ymmärtämistä ja arvostamista.

Voittava joukkue syntyy yksilöistä, joilla on rohkeus yrittää, rohkeus kertoa mielipiteensä, rohkeus epäonnistua. Rohkeus syntyy vastuunjaosta. En ymmärrä juurikaan mitään jalkapallosta, mutta huomasin, että kun Zlatan väistyi Ruotsin maajoukkueesta, vastuu pelistä jakaantui laajemmalle. Ja joukkue menestyi paremmin. On zlataneissa huikeiden yksilösuoritusten lisäksi toinenkin hyvä puolensa. Kun fanien ja median huomio kiinnittyy karismaattisiin profiilipelaajiin, heidän varjossaan on rauha kasvaa uusi, tuoreempi ja luovempi, joukkuepelaamiseen kasvanut sukupolvi.

Leave a Reply