Ihmiset ympärilläni

No Comments

Minä en ole narsisti.

Narsisti väheksyy muita. Tommy Hellsten sanoo häiriöllisen narsismin olevan itserakkautta, jonka puutteet täydennetään ottamalla pois muilta. En halua keneltäkään mitään lisää. Kunhan tämän jo olevan kanssakin pärjäisi. Narsisti ei muodosta itseään ympäröiviin vahvoja tunnesiteitä, jotta heidät on helppo tarvittaessa vaihtaa sopivampiin. Olen täysin lähimmäisriippuvainen. Kaveria ei jätetä. Onneksi ei. Viime kuukausina olen nähnyt, miten jokainen työkaverini on noussut ammatillisessa osaamisessaan ja motivaatiossaan täysin uudelle tasolle.

Olen onnistunut ympäröimään itseni työelämässä ihmisillä, joiden tietotaito ja asenne puhuttelevat asiakkaitamme paremmin kuin koskaan työurallani. Sen näkeminen voimaannuttaa. Mutta mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää. Olenko itse osa sitä muutosta, minkä näen ympärilläni? Minulla on aina ollut hyvin omintakeinen ja tiukkasävyinen maailmankuva. Tapani ajatella, olla ja toimia on vetänyt puoleensa tietynlaisia ihmisiä ja asioita. Näen valtavasti positiivista muutosta ympärilläni, mutta mitä näen peilissä?

Olen loputtoman utelias. Tiedän kaikesta jotakin, harvasta asiasta paljoa. Tieto lisää tunnetusti tuskaa, mutta se ei välttämättä kohenna itsetuntemusta. Oman toimintani tarkastelu ja itsearvioinnin taito eivät ole syvintä ydinosaamistani. Kurinalaisen itsereflektion avulla voisin tunnistaa käsityksiäni ja toimintamallejani – ja kehittää niitä. Mitä paremmin ymmärrän itseäni, sitä paremmin ymmärrän muita. Ymmärrän sen. Näen ympärilläni valtavasti positiivista, mutta mitä näen itsessäni. Peili ei riitä avuksi. Minun pitäisi osata nähdä itseni toisten silmin. Meidän pitäisi.

 

Leave a Reply