Eikä sekään ole kovin tärkeää.

No Comments

Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito. Alkukesällä istutimme pelargonioita ja laventeleja. Käristyskupolin ja lomamatkojen yhteisvaikutuksesta ja siitä huolimatta edelliset ovat selviytyneet kutakuinkin mallikkaasti, laventelit ovat muumioituneet pystyyn. Nurmikko on kärventynyt. Olen tainnut leikata sen tänä kesänä kaksi kertaa. Ympäristö kiittää. On laskettu, että Suomessa ruohonleikkureiden häkäpäästöt olivat noin 13 prosenttia ja hiilivetypäästöt noin 15 prosenttia henkilöautoliikenteen vastaavista päästöistä. Kun nurmikkoa ei ole tarvinnut hoitaa, paahdetta kestänyt timjami on vallannut nurmikentästä yhä suuremman alan. Olemme yrttiomavaraisia. Marjapensaiden päälle korkein toivein virittämäni huminalanka oli heikko esitys. Huminalle immuunit rastaat ovat imuroineet putipuhtaiksi kaikki 22 puskaa. Herukat pitää poimia kauppatorilta tai hakea Lielahdesta. Mustikat, vadelmat ja mansikat ovat jo pakastimessa. Terassilämmitin on nököttänyt koko kesän turhan panttina. Ympäristö kiittää. 2000 watin lämmitin onkin melkoinen energiasyöppö. En muista, koska olisin ajanut autollakaan näin vähän. Koko neljän viikon loman aikana ei mennyt tuhatta kilometriä. Hiilijalanjälkeni on pienenemään päin. Auto on hybridi. Myös monipuolistuva joukkoliikenne houkuttaa. Kolmen euron kertamaksulla Turussa pääsee bussi + vesibussi -yhdistelmällä miltei kotiovelta Ruissaloon ja Pikisaareen. Loistavaa ja elämyksellistä palvelua. Kirjoitan tätä kotipihassa puiden alla. Kuivat lehdet putoilevat kuin syksyllä. Luonto vaatii kiihkeästi sadetta. Kesän ainoa kuuro osui kohdallemme Pori Jazzissa James Bluntin parin viime biisin aikana. Tuhannet hymyilevät ihmiset tanssivat sateessa. Se oli kaunista. Hetki todisti, että tärkeintä elämässä ei ole puutarhan hoito, ei purjehdus. Tärkeintä on ottaa elämä vastaan sellaisena kuin se annetaan.

Leave a Reply