Länsirintamalla on muutoksen aika

No Comments

Olen lomaillut pari viikkoa Suomen länsirintamalla Västra Ändanissa, Pohjanlahden rannalla. Laineet liplattavat laiturin alla ja katson taivaalle. On lohdullista, mitä näen ja mitä en näe. Olen nähnyt lukemattomia kertoja merikotkan. Vuonna 1975 Suomessa kuoriutui neljä merikotkan poikasta. Petolintujen munien kuoria hapertaneet PCB- ja DDT- myrkyt kiellettiin ja nykyisin merikotkakanta on vahva. Vuosittain syntyy noin 500 poikasta. Iso kiitos WWF:lle.

Vähintään yhtä suuri onnistuminen on sinitaivaan laella. Muistamme 80- ja 90-luvulta uutiset otsonikadosta. Haitallisia UV-säteitä suodattava otsonikerros ohentui ohentumistaan vaarantaen maapallon hyvinvoinnin. Oheneminen johtui ihmisten ilmakehään päästämistä CFC-yhdisteistä, muun muassa kylmälaitteiden freonista. Vuoden 1987 Montrealin sopimuksella CFC-yhdisteiden käyttöä rajoitettiin ja nyt 30-vuoden jälkeen otsonikerros on alkanut toipua.

Suru valtaa mielen, kun katseen kääntää taivaasta sen peiliin, meren pintaan. Itämeri on henkitoreissaan. Omalla lomaseudullani tilanne on onnellinen, sillä vesi on vielä puhdasta, mutta ystävien postaukset Suomenlahdelta, Saaristomereltä ja Ruotsista ovat olleet masentavia. Sininen meremme kukkii vihreämpänä kuin koskaan. Silmiemme edessä on ympäristötuho, joka vaarantaa terveytemme ja tuhansien ihmisten elinkeinon. Itämerta ei enää pelasteta puheilla, se tehdään vain rajat ylittävillä poliittisilla päätöksillä.

Ensi huhtikuussa on eduskuntavaalit. Vaadi ehdokkaaltasi sitoutumista Itämeren pelastamiseen. Olemme pelastaneet merikotkat ja tilkinneet otsonireiän. Hallituksemme on auttanut luomaan maahamme uskomattomat 100.000 uutta työpaikkaa ja näin estänyt tuhansien ihmisten syrjäytymisen. Valtion velkaantuminen on taittunut. Tutkimusten mukaan luonto on kuitenkin suomalaisten suurin ylpeyden aihe. Emmekö pystykin yhdessä pelastamaan rakkaan Itämeremme?

Kuva Itämeren sinileväpyörteesta NASAn satelliittin kuvaamana.

 

 

Leave a Reply