Red, gold and green

No Comments

Olen eurooppalainen suomalainen, karkeasyinen satakuntalainen, tapaluterilainen, harmaasilmäinen, humaani porvari. Horoskoopiltani olen härkä, äidinkieleni on suomi, mielenmaisemani on kohtuullisen akateeminen, mutta yrittäjähenkinen. Valokuvissa näytän usein eskimolta. Olen myös ainakin omasta mielestäni avoin, peloton ja utelias. Edellä mainituista erityisesti uteliaisuuteni ajaa minut ihmisten luo.

Kun istun lentokoneessa tai junassa vieraan viereen tai vaikkapa lyhyellä matkalla hississä, saatan kysyä tuntemattomalta: ”Kukas sää sit oot?” Ei minua kiinnostaa kuulla vastaukseksi hänen uskontoaan, puoluekantaansa, seksuaalista suuntautumistaan, koulutustaan tai horoskooppimerkkiään. Jos ne ovat hänelle tärkeitä asioita, sekin on ihan mielenkiintoista kuulla. Lähinnä minua kiinnostavat hänen mielipiteensä. Jostakin keskustelun on alettava.

Tällä viikolla on pride-viikko. Viikon tarkoitus ei ole juhlia kenenkään seksuaalisuutta, vaan iloita siitä, että jokaisella tulee oikeus olla hyväksytty omana itsenään. Ensimmäisessä kappaleessa kerroin itseäni määrittäviä ominaisuuksia. Suomessa en juurikaan eroa massasta, mutta miltei kaikkialla muualla olisin vähemmistön edustaja. Silloin olisin kiitollinen jokaisesta enemmistön edustajasta, joka kysyisi minulta: ”Kukas sää sit oot?” En olisi enää syrjitty tai näkymätön, vaan huomattu. Voisin olla arvostettu.

Maailma kaipaa värejä. Mutta se vaatii myös ihmisiltä värisokeutta. Kykyä olla arvioimatta kumppania pelkän värikuoren perusteella. Meille on lapsena opetettu, että sateenkaaren päässä on kultaa. Miksi moni unohtaa sen aikuisena?

Leave a Reply