Kovan kevään ilta

No Comments

Kävelin tänään Vähätorilla, kun pari turistia yritti turhaan sisään Anniskelukahvila Tiirikkalaan. Sanoin heille, että se taitaa olla maanantaisin suljettu. Naiset vastasivat tänään olevan torstai. Ahaa, niinpä taitaa olla. Siinä tapauksessa pitää huomata, että ovi aukeaa poikkeuksellisesti sisäänpäin. Kevät on ollut hurja. Uuden yrityksen aloittaminen viiskyt ja risat -ikäisenä käy henkilökohtaisella tasolla enemmän voimille kuin edellisellä kerralla parikymmentä vuotta sitten. Vaikka ei se silloinkaan ihan heliumin keveää ollut. En tosin muista, menivätkö viikonpäivät silloin näin pahasti sekaisin.

Olen ihan sinut itseni ja paineisten tilanteiden kanssa. Yleensä minua stressaa vasta, kun tilanne rauhoittuu. Olen samaan aikaan pitkäjänteinen ja malttamaton. Heitän tusinoittain palloja ilmaan ja onnistun ne siellä kiitettävän hyvin pitämäänkin, kiitos hyvähermoisten kollegojeni. En huomaakaan, kun he ottavat kontolleen suuren osan kuormastani. Tosin taipumukseni on hankkia aina lisää. Pidän ihmisistä ja asiakaspalvelusta. Rakastan yhteisten ratkaisujen löytämistä. Joskus (=aina) vain olen kuin nälkäinen sushibuffassa. Todennäköisemmin överit kuin vajarit.

Osaan tunnistaa stressini oireet ajoissa. Tunnistamisesta on kuitenkin vielä matkaa ehkäiseviin toimenpiteisiin. Eilen totesin, että merkit ovat olleet ilmassa jo jonkin aikaa. Koen miltei kaikkien suomalaisten pop-biisien sanat täysin henkilökohtaisina. Miksi Juha Tapiokin taas laulaa minusta?

Pian aurinko nousee
Pian kadut on kiireiset
Sinä harteillas maailmaa kannoit
Kuka sinua kuulee
Kuka näkee ja huomaa sen
Miten paljon sä annoit

Hyvän sanoittajan tunnistaa siitä, että sinäkin luultavasti koet sanojen olevan sinulle. Ne ovat meille. Jatketaan matkaan yhdessä. Kimpassa taakka on kevyempi kantaa ja ilo suurempi jakaa.

Leave a Reply