Arvokeskustelua sanoin ja kuvin

No Comments

Valtioneuvoston linnassa julkistettiin eilen tasavallan presidentti Sauli Niinistön muotokuva. Se on sadan eri taiteilijan toistensa tyyleistä tietämättä luoma mosaiikki. Idea on briljantti ja yhteisöllistävä, mutta toimeksianto lienee ollut ohut tai kuratointi laiskaa, sille vaikka teos on erittäin näköinen ja rehellinen, minulle se näyttäytyy lasten kuvataidekoulun lopputyönä. Tosin arvostelen sitä miniatyyrina kannettavan näytöltä. Arvosteluni on populistin arvostelu. Ja lasten kuvataide oikein jees.

Kuten kaikella taiteella, tälläkin muotokuvalla on monia eri tasoja. Se herätti minussakin paljon tunteita. Ajatuksia johtamisesta ja vahvan yhteisön rakentamisesta. Presidentti Niinistöllä on ollut rohkeutta luottaa muiden näkemyksiin. Hän ei ole selkeästikään halunnut rajoittaa moniäänisyyttä ja taiteilijan vapautta. Hänen Suomensa on erilainen. Se ei ole johtajansa, vaan asukkaidensa näköinen. Ja niin arvostava, että johtajasta on tullut tunnistettava, muttei kiiltokuvamainen.

Peilaan muotokuvaa tällä hetkellä omassa elämässäni ajankohtaiseen uuden työyhteisön rakentamiseen. Toimiva työyhteisö antaa tekijöille raamit ja suunnan, mutta myös niiden saavuttamiseen tarvittavan inspiraation, motiivin ja vapauden. Yrityksellä on arvot, mutta yhtä tärkeää kuin työyhteisön sitoutuminen niihin, on työyhteisön ymmärrys poikkeavia arvomaailmoja kohtaan. Väritämme yhteistä maailmankuvaamme eri värisillä pensseleillä.

Presidentin muotokuvassa on sata palaa. Yksi puuttuva tekisi siitä vaillinaisen. Kaksi täysin samantyylistäkin – ainakin vierekkäin aseteltuna – tekisi siitä epätasapainoisem- man. Kokonaisuutta ei kannata katsoa liian läheltä, kuten minä tein. Rohkea ihminen ja rohkea organisaatio uskaltavat ottaa itseensä etäisyyttä, katsoa itseään eri perspektiivistä, erilaisin silmin. Siihen hyvä presidenttimme antoi meille hyvän esimerkin.

Kuvassa ei ole koko teosta. Käytin taitelijan vapauttani rajatessani sen postaukseen sopivaksi. Pahoittelut siitä.

Leave a Reply