Yksilö on ympäristönsä kuva

No Comments

Kun organisaatio kasvaa pakkomielteisesti, se unohtaa liian usein tärkeimpänsä. Exceleissä on yhtä suuret ja tarkkarajaiset sarakkeet koneille, laitteille ja henkilöstö- kuluille. Sieluttomat koneet niihin sopivatkin, monimuotoiset ihmiset eivät. Työyhteisöä ei johdeta teoriassa, se tehdään käytännössä. Käytännössäkään sitä ei johdeta militaaristen oppien mukaan edestä. Varsinkin luovaa ja itseohjautuvaa yhteisöä johdetaan rinnalta.

Olen vuosien varrella oppinut, että hyvinvoivassa organisaatiossa ei tarvita organisaatio- kaaviota. Siellä ei tarvita työryhmiä miettimään yhteisön yrityskulttuuria. Työhyvinvointi rakentuu keskinäisestä luottamuksesta ja selkeästi asiantuntijuuteen pohjautuvasta roolituksesta. Ihminen oppii ja kehittyy. Hän on jokaisena päivä eri. Hän ei tarvitse organisaatioltaan keinotekoisia rajoja; hän ansaitsee tukea ja ymmärrystä. Hän ansaitsee tulla kuulluksi ja nähdyksi – hyväksytyksi.

”Vapautuminen ympäristön ajatustottumuksista on vaikein ponnistus, mikä ihmisen osalle voi tulla. Sekä pelottavassa että meitä nöyryyttävässä määrin pitää paikkansa, että ihminen ei ajattele, vaan hänen ympäristönsä ajattelee hänessä.”

                                                                                                              Yrjö Henrik Kallinen

Leave a Reply