Apatiasta empatiaan

No Comments

Viime viikot ovat olleet innostavia, mutta kiihkeän työntäyteisiä. Paljon uuden oppimista, paljon uuden suunnittelemista. Tänään aamulla oli täysinpalvellut olo. Harkitsin jo ohikiitävän hetken päivän CFP-koulutuksen lähijakson skippaamista. Otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin kohti kauppakorkeakoulun pulpettia.

Ajatukset karkailivat. Päätelaitteeni värisivät viestitulvassa. Ennen kello yhtätoista sain odotetun viestin Patentti- ja rekisterihallituksesta: Nyt se on virallista. Uusi yhtiö on kaupparekisterissä. Ajatukset palasivat koulutukseen. Opiskelukavereitteni Sannan ja Teron innostuneessa seurassa teimme ajattelua avartavia ryhmätöitä.

Olin pitkästä aikaa paineettomassa tilassa. Luennoitsijoiden presentaatiot näyttivät yhtäkkiä tavallista selkeämmiltä. Kaavakuvat ja uudet termit alkoivat elää mielessäni omaa elämäänsä. Sensegiving. Empatia. St. Gallenin malli. Sosiaalinen pääoma. Kuukausien jälkeen palaset loksahtelivat kohdalleen. Sain voittavia oivalluksia, joita kertoa kollegoille ja asiakkaille.

En malta odottaa. En malta odottaa maanantaita. En malta odottaa uusien ja uusvanhojen työkavereiden ja asiakkaiden kohtaamista. En malta odottaa kaikkea uutta ja innostavaa. Aamulla laiskotti. Olisi ollut helpompi jäädä. Oli taas viisaampaa lähteä kuin jäädä. Tehdä matka apatiasta empatiaan.

Lähtemisen vaikeus
ensimmäinen askel.

Lähdin.
Enkä palannut samana.

Hannu Pöntinen: Onnen raapaisuja.

 

 

Leave a Reply