Se voi olla vielä kuiskaus

No Comments

En ole muita parempi. Tunnustan itsekin valehdelleeni usein. Vuoden 2001 syyskuussa maailma muuttui dramaattisesti. Kaksoistornien myötä romahti lukemattomien ihmisten tulevaisuudenusko. Aistin työkavereitteni epävarmuuden. Muistan julistaneeni suureen ääneen, että vaikka epävarmuutta on ympärillämme entistä enemmän, niin työpaikkamme on jatkossakin turvasatama. Ja, että olemme juuri päättäneet palkata lisää ihmisiä. Minua pelotti, mutta onnistuimme yhdessä.

Negatiivisten henkilömuutosten yhteydessä uskotellaan, ettei sota kaipaisi yhtä miestä. Ei varmasti kaipaakaan. Vielä todempaa on se, että yksikään nainen tai mies ei kaipaa sotaa. Mutta miksi juuri he, jotka eivät usko yksilöiden merkitykseen, ampuvat heitä tykillä. Järjestetään koreita paraateja, osoitetaan voimaa ja vaurautta. Tai ainakin niiden kulisseja. Trumpin ja Putinin kaltaiset johtajat mahtailevat ja tekevät itsensä naurunalaisiksi. Sodalla voi uhata ihmisiä, mutta mahtailijat eivät ymmärrä, että aatteen henki on sitkeä.

Sota ei kaipaa yhtä ihmistä. Rauha sen sijaan on monesti kiinni pienestä henkäyksestä. Malala Yousafzai alkoi jo 11-vuotiaana vastustaa taleban-liikettä ja puolustaa tyttöjen oikeutta käydä koulua. 15-vuotiaana häntä ammuttiin koulubussissa. Malala antoi kasvot tyttöjen oikeuksille. Maailman rohkein tyttö toipui ja sai Nobelin rauhanpalkinnon. Karua symboliikkaa on siinäkin, että sotaisalla dynamiitilla omaisuutensa luoneen, mutta pasifistiksin luonnehditun Nobelin palkinnoista arvostetuin myönnetään rauhantyöstä.

”Ei hyvyys saavu huutaen, se kulkee hiljaa kuiskaten.” – Eino Leino

 

Leave a Reply