Käsittämättömiä kuulutuksia

No Comments

Helsinki-Vantaa, 28.helmikuuta kello 05.40, terminaali 1, lähtöportti 13. Rapsakka aamulento Helsinki – München. Boardingin alkamisesta kuulutetaan. Ihmiset ryhmit- täytyvät nopeasti ja kuuliaisesti nättiin jonoon, koska Suomi. Lentokenttävirkailija ottaa mikrofonin käteensä ja kuuluttaa: ”Ensin business, kultakorttilaiset ymsyms, sitten lapsiperheet ja liikuntarajoitteiset hänen kauttaan tiskin vasemmalta puolelta.” Meille rahvaalle tärkeä ja siksi alleviivattu erikoislisätieto: ”Turistiluokka kulkee näiden jälkeen nopeista automaattiporteista oikealta, jos tänään EDES toinen niistä toimisi.” Yksi kuulutus ei riitä. Neljännen tehotoiston jälkeen ymmärrän, että porttivika on krooninen ja tyhjää business-jonoa vartioiva virkailija ei kovinkaan mielellään käsin koske muihin kuin business-lippuihin. Jono liikkuu ja voin todeta omakohtaisesti, että porteista ei todella toimi kuin toinen, mutta mitä väliä. Jonon eteneminen tökkää kuitenkin putkessa, kun me rahvas tungemme koneessa pörheitä canadagoosejamme ja ylisuuria feikkivuittoneitamme alimitoitettuihin overhead lockerseihin. Mitä lisäarvoa matkustajille tuotti toimimattoman portin naamaan hierominen? Kenelle viesti oli kohdistettu? Paransiko tiedon jakaminen kuuluttajan päivää? Entä matkustajan palvelukokemusta? Olisiko kukaan edes huomannut toimimatonta porttia? Pitääkö ihan kaikki kertoa? Oliko lentokenttävirkailijan aamukahvi- kuppi ollut puoliksi tyhjä? Ja oliko se minun vikani? En osaa näihin kysymyksiin vastata, koska en juo enkä tarjoile aamukahvia. Nyt istun bussissa Barcelonan pohjoispuolella. Kukaan ei kuuluta mitään. Onneksi. En siitä mitään ymmärtäisikään. Nada.

Leave a Reply