Epilogi

No Comments

Tänään päättyi 19-vuotinen ura perustamassani yhtiössä. Olenko haikea? Yllätyksekseni en. Olen lähinnä helpottunut. Rakkaita kollegoita ja asiakkaita kaipaan, mutta kuten englantilaisilla on tapana sanoa: ”Miten naurammekaan eron tuskalle, kun taas tapaamme.”

Kahden vuosikymmenen ensimmäiset vuodet olivat kauneimpia: Suomen paras asiakastyytyväisyys, paras tutkittu työtyytyväisyys. Kannattavaa liiketoimintaa, laadukasta suunnittelua. Välittämistä, hyvinvointia ja suvaitsevaisuutta. Eliniän kestäviä suhteita.

Mainostoimistossa ei ole muuta kuin ihmiset. Kalkkiviivoilla pari omaa riittämättö- myyttään työstävää poikkeustapausta kuiskii hyvien ihmisten keskellä ympäriinsä hiomatonta propagandaa: Ihmisistä välittäminen on murhaa. Narsisti ei anna muiden loistaa. Se on varmasti juurikin näin. Antakaa palaa nyt, kun olen poistunut valonne edestä. Aurinko nousee maanantainakin. Itse aloitan silloin alusta. Aloittakaa tekin. Minua lahjakkaampi lyyrikko Pauli Matti Juhani Leskinen kiteytti tämänkin yhteen lauseeseen: Kun henki on vahva, niin vähäkin työ riittää maailman luomiseen.

Olkoon maailma meille kaikille avoin!

 

 

Leave a Reply