Kannustajat vs lannistajat

1 Comment

Me suomalaiset;) Olemme luotettavia. Rehellisiä ja sisukkaita. Olemme periksiantamat- tomia. Yleviä luonteenpiirteitä, joilla on maksettu sotakorvaukset, keksitty liekkisulatus- menetelmä ja rakennettu aikanaan maailman johtava kännykkävalmistaja. Painavam- massa vaakakupissa ovat asiat, joita emme ole. Luotan nuoriin sukupolviin, mutta me nyt vallassa olevat keski-ikäiset emme ole kovinkaan optimistisia. Emme ole vähimmässäkään määrin kannustavia.

Urheilutoimittajamme, joilla on tapana valita vuoden urheilijaksi keihäänheittäjä, ovat tyyppiesimerkki suomalaisuudesta: He eivät ole kannustaja; he ovat lannistajia. Olen seurannut sivusilmällä Pyeongchangin olympialaisia. Naisten jääkiekkojoukkueen valmentaja dissaa omiaan, toimittajat tyrmäävät Kaisa Mäkäräisen ja väkisinhiihdon päävalmentajan kesken kisojen. Suomalaista kannustuskulttuuria ei toivoisi edes vihamiehelleen.

En tiedä, onko minustakaan ensimmäisen kiven heittäjäksi. En ole aina suurin motivaattori. Kun joku kollegani onnistuu, tapanani on sanoa, ettei aina voi epäonnistuakaan. Mutta lasken edukseni sen, etten koskaan ole myöskään moittinut ketään epäonnistumisesta. Mielestäni kannustusta tarvitaan eniten juuri heikkoina hetkinä. Voiton hetkellä olen aina vetäytynyt syrjään ja antanut voittavan tiimin juhlia keskenään.

En ole koskaan ollut urheilija, mutta minulla on ollut mahdollisuus seurata muiden urheilua kentän laidalta. Joukkueurheilussa voittavalle kentälliselle annetaan lisää vastuuta. Onnistumiset ruokkivat onnistumista. Olen valmentanut voittavaa kentällistä organisaatiossa, missä mikään ei riittänyt. Jokainen tehty maali ja piste oli saavutettu etu. Ei lupaa nauttia. Ei iloita. Uutta putkeen. Jaksaa, jaksaa. Tee vielä yksi maali. Ja vielä yksi.

Jos olisin Kaisa Mäkäräinen, sanoisin, että pitäkää tunkkinne. Minulla on elämä ja saavutukset. Mites teillä?

 

 

One Comment (+add yours?)

  1. Paula
    helmi 17, 2018 @ 19:03:54

    Hävettää. Syyllisyyttä tunnen. Olen kovin sanoin arvostellut ja huutanut tvn ääressä vihaisena. Raivonnut, että sinne mennään meidän maksamia verorahoja tuhlaamaan huonoilla suorituksilla.
    Sitten ajatellut rauhassa. Parhaansa tekivät. Ja suhteuttanut; kuinka pieni kansa me olemme. Ja SILTI täältä nousee maailman parhaimmistoon kuuluvia urheilijoita. Se on oikeasti ihme, ei itsestäänselvyys.

    Vastaa

Leave a Reply