Muita parempi ihminen

No Comments

Tiesin jo lapsena olevani muita parempi ihminen. Olin tavattoman ujo, enkä pärjännyt fyysisissä harrastuksissa, joten minun pelattavakseni jäi kirjanoppineen ruutu. Siinä olinkin ensiluokkainen. Kiltti ja muista huolehtivainen luokan priimus. Lukioikäisenä käsitys paremmuudestani vahvistui. Vaikka en oppinut luistelemaan, opin ratkaisemaan vaikeimmatkin pitkän matematiikan tehtävät ilman ongelmia. Olin yhä kiltti ja muita aidosti ajatteleva, mutta sisälläni paloi.

Yliopistovuosina usko paremmuuteni häilyi hetken. Olin maalainen, en purjehtinut, en lasketellut ja puhuin junttia murretta. Huomasin kuitenkin olevani jollain tasolla pidettävä. Täyteen mittaansa puhkeamaisillaan ollut tulinen temperamenttini onneksi esti ympäristön totaalisen massahurmaantumisen. Työelämässä olen lopullisesti löytänyt parhaimmuuteni. Kannan aidosti huolta kanssaihmisistäni. Buffet-pöydästä otan itselleni viimeisenä. Iloitsen vilpittömästi muiden puolesta. Viime viikkoina olen liikuttunut miltei päivittäin ystävieni menestyksestä ja onnesta.

Viimeisen parin viikon aikana olen huomannut olevani erityisen etuoikeutettu ihminen. Jätän taakseni itselleni rakkaan mainosmaailman, jossa nykyisin rakastetaan sisällön sijasta tekniikoita. Siirryn sijoituspalveluyhtiö Privanetiin. Siirtyminen pelotti. Sain kuitenkin nimitysuutisen jälkeen satoja vilpittömiä onnitteluja ja kannustavia viestejä. Niistä merkityksellisimmät sain juuri niitä ihmisiltä, joiden reaktiota jännitin eniten. Nyt tiedän, etten ole koskaan ollutkaan muita parempi ihminen. Olen vain ollut joskus sen verran hyvä, että minulle on kertynyt poikkeuksellisen rakkaita ja lojaaleja ystäviä. Maailmassa, jossa ihmisen arvo mitataan kvartaaleittain, aito ja pyyteetön ystävyys tuntuu uskomattoman hyvältä. Elämä on ihmisen parasta aikaa. On. On. On!

Pahoittelut banaalista kuvasta. Siinä on nätit värit.

Leave a Reply