Tarinat ympärilläni

No Comments

Olemme asuneet ihanassa kodissamme parikymmentä vuotta. Sinä aikana emme ole maalanneet yhtään seinää sisällä (ulkoa Simon maalasi talomme vihdoin uuteen uskoon viime kesänä), emme lakanneet lattioita, emme vaihtaneet kiintokalusteita. Kotimme henki on niin terve, ettei se kaipaa päälleliimattua pintaremonttia.

Ne harvat teistä, jotka ovat meillä käyneet, varmasti nauravat nyt hiljaa sisäänpäin. Miksi maalata seiniä, jotka on peitetty lukemattomilla taideteoksilla? Ei galleriaankaan mennä katsomaan seiniä. Mutta meillä on koti, ei galleria. Jokaisella seinälle ripustetulla ja ikkunalaudalla lepäävällä työllä on tarina, joka on meille tärkeä. Useimmiten tarina on taiteilijan tarina: Jarin maalaamaa tupaantuliaislahjaa katsoessani kuulen hänen naurunsa, Lingon Barry muistuttaa Antin ihmeellisen valoisastasta elämänasenteesta ja Erwinin puuveistos palavasta nuoruuden innosta. Eskon salakuljettama Sergein omakuva on piilossa kentiapalmun takana, mutta piilostaankin se kertoo ajasta, jolloin Viro ei ollut vielä itsenäinen. Hannan graafikanlehti Yhteys on meillä, mutta myös rakkaillamme Tukholmassa.

Minne tahansa pääni käännänkin, näen uusia tarinoita. Kotini on samanlainen kuin työurani. Matkalla kohtaamistani työkavereista on mahdotonta luopua. Miksi edes yrittäisin maalata piiloon yhteisiä hetkiämme? Kollegani Maria lausui minulle koskettavasti toimistomme pienessä keittiössä alkuviikolla. Hän sanoi minun vaikuttaneen paljon hänen elämäänsä. Toivottavasti vaikutus on positiivinen.

Olen aina ollut hyvin lähimmäisriippuvainen ihminen. Taisin olla ainoa koululuokaltani, joka ei halunnut kesäloman alkavan. Suvivirsi kertoo minulle vieläkin vain erosta. En ole koskaan pystynyt osallistumaan yhdenkään kollegani läksiäisiin kuin pintapuolisesti. Aidot hymyt ja aidot kyyneleet saavat minut pois tolaltani. Sitä olen tässä miettinyt, että kun kaksinaamainen ihminen hymyilee ulospäin, irvistääkö hän samalla sisäänsä. Turha sellaista on miettiä. Katso ympärillesi: Aidot hymyt valaisevat pimeyden. Miten kauniina ne loistavatkaan!

Leave a Reply