Vahvemman velvollisuudet

No Comments

Kun ihmisiltä kysytään, mitä irtainta he pelastaisivat kodistaan tulipalon sattuessa, vastaus on usein valokuvat. Pilvipalveluiden aikakaudella valokuvien sijasta pelastetaan muunlaisia muistoja. Itse en ole kovastikaan tavaran perään. Kun lapset ajoivat joulun tienoilla kolarin ja osuimme paikalle, sykkeeni ei tainnut juurikaan heilahtaa. Auto oli metsässä, mutta näin jo kaukaa kaikki neljä (viisi;) rakasta reippaina pientareella. Mersuja saa kaupasta uusia.

Mitä pelastaa työyhteisöstä? Monessa yrityksessä suojataan huolella muka ainutlaatuiset prosessit. Ihmiset ovat kvartaalitaloudessa vain rivejä excelissä. Minulle yritys ei ole muuta kuin ihmiset. Työkaverit, asiakkaat, yhteistyökumppanit. Kun perheeseemme on tullut ulkojäseneksi paimenkoira, huomaan meissä olevan paljon samaa: rasittavaa energiaa, kaahottamista, haukkumista. Kun lauma on koossa ja turvassa, minäkin rauhoitun.

Miksi monelle on helpompi välittää materiasta kuin ihmisistä? Ihmisten välisiin kontakteihin sisältyy paljon hallitsematonta tunnetta. Onnistumisten ja pettymysten hetkillä ihmisiin liittyviä tunteita on hankala kontrolloida. Minulle se on mahdotonta. Haluan kertoa hyvät uutiset heti ja iloita yhdessä. Haluan surra yhdessä. Jaan kaiken päänsisäisen varmasti ärsyttävyyteen asti. Elän niin suurella tunteella, että joskus pelkään pakahtuvani.

Vahvuuteni työelämässä on se, että ymmärrän hyvin muita ihmisiä. Olen parhaimmillani sosiaalisesti hyvin lahjakas. Olen erittäin pidettävä. Joskus olen kaikkea muuta. Muita on usein helpompi ymmärtää kuin itseään. Kuten eilen aamulla, kun sain puolitutulta ihmiseltä lukuisia sekavia, syyttäviä ja perusteettomia viestejä. Vastasin niihin niin rakentavasti kuin osasin. Keskustelu ahdisti, mutta koin olevani osapuolista vahvempi. Siksi jaksoin. Vahvemman on velvollisuus jaksaa.

 

Leave a Reply