Word.

No Comments

Olen lukenut ihminen. Olen kiinnostunut miltei kaikesta. Uskallankin sanoa itseäni yleissivistyneeksi. Ammatikseni etsin, pilkon, tulkitsen ja uudelleenrakennan tietoa. Dramatisoin sitä. Sekoitan faktaa ja fiktiota. Puhun paljon. Osaan kuunnellakin kohtalaisen sujuvasti. Mielipiteeni ovat karrikoidun mustavalkoisia, mutta äkkiväärän pinnan alla olen poikkeuksellisen suvaitsevainen. Rooli suojaa. Takerrun usein muiden sanoihin. Sallikaa minun nyt tarttua omiini. Juuri kirjoitin olevani poikkeuksellisen suvaitsevainen. Luulin aidosti olevani sitä tähän aamupäivään asti. Silloin CFP-kurssimme kateederille astui – tai sillä viuhui – uskontieteilijä JP Jakonen. Hän ei kertonut ehkä mitään, mitä en olisi itse voinut lukea netistä. Hän ei puhunut mitään, miten en olisi ehkä jo tiennyt. Mutta hän sai minut kuuntelemaan itseäni. Ymmärsin olevani suvaitsevainen, mutta vain itse hyväksymässäni viitekehyksessä. Ymmärsin olevani suvaitsevaisimmillani omassa kuplassani. Se on ihan hyvä kupla. Se on paras kupla minulle. Olen syntynyt laatikon ulkopuolle. Olen oppinut katsomaan maailmaa sieltä. Nyt pitäisi rohjeta ulos omasta näennäisen suvaitsevuuden kuplasta. Se on haastava tehtävä. Maailmankuvani alkaa olla valmis. Voiko sitä vielä muokata?

 

Leave a Reply