Mieluummin ruudulta kuin livenä

No Comments

Yritin armahtaa itseäni. Päätin käydä joulun ruokaostoksilla jo tänään töiden jälkeen. Vähemmän ruuhkaa kuin perjantaina, ajattelin. Aatonaatto lauantaina kuluu Satakunnassa vanhempia tapaamassa. Ostosten kerääminen menikin sujuvasti. Myymäläkierron mukaan neljälle lapulle jaettu ostoslista ja yliviivauskynä. Toimii. Vihannesosastolla ja maitohyllyllä tosin pientä tönimistä.

Ongelmat alkoivat kassalla. Olin kaupassa yksin. Tavaraa oli kärry kukkurallaan. Nostelin ostokset hihnalle. Yritin olla hyvä asiakas ja asetin tavarat kassahihnalle lajiteltuina ja jonossa. Kun olin saanut kärryn tyhjäksi, rahastetut tuotteet alkoivat pakkautua hihnan toiseen päähän. Kun olin maksupäätteellä, seitsemän kassillista jouluruokaa oli pakkaamattomana hihnan loppupäässä.

Yritin lajitella maitotuotteet yhteen, vihannekset toiseen ja pakasteet kolmanteen kassiin. Yritykseksi jäi. Superkassahenkilö löi tiskiin uusia ennätyksiä. Olin saanut pari kassia kärryyn, kun lokerooni alkoi pukata seuraavien asiakkaiden ostoksia. En päässyt alta pois. Joulusta stressaantuneet kanssa-asiakkaat huokailivat. Aloin survoa ostoksia kasseihin randomisti. Rahkapurkin kansi repesi ja sisältö levisi viikunahillo- ja mätipurkkien päälle. Siivoan sitten kotona.

Selvisin lopulta autoon. Siellä nauratti. Ostoskaaos oli simulaatio nykyajan työpäivästä. Uutta tietoa tunkee putkeen enemmän kuin sitä ehtii mitenkään prosessoida. Tähän voi todeta vain kuten Marjo Matikainen ennen olympiastarttia, kun häneltä kyseltiin kisan tavoitetta: ”Teen parhaani ja katsotaan, mihin se riittää.” Mitä tässä muutakaan voi? Ymmärrän kyllä Prisman kassahihnalähetyksen suosion. Onhan ostosten virtaa mukavampaa katsoa ruudulta kuin livenä. Elämä on laiffii.

 

Leave a Reply